)
)
Hiihtoloma ei oikeasti ala rinteestä. Se alkaa siitä hetkestä, kun olohuoneen lattialla on avoin matkalaukku, jonka ympärillä lojuu epämääräinen kasa toppahousuja, laskettelukypäriä ja yksittäisiä hanskoja, joille ei löydy paria. Sitten mietitään, miten kaikki saadaan mahtumaan autoon, jolloin varsinainen matka alkaa. Hiki hatussa pakattu auto ja sitten reissuseurue autoon, jolloin alkaa pohdinta, että mitähän tällä kertaa jäi?
Viimeinen auton ovi paukahtaa kiinni, auto käynnistetään ja navigaattoriin tulee ilmoitus “ajoaika 5 tuntia 42 minuuttia” ja kaikki tietävät, että todellisuudessa se tarkoittaa vähintään seitsemää. Koska matkalla on SEO-asemia. Ja SEO-asemilla tapahtuu hiihtoloman ensimmäinen näytös.
1. Aamun ensimmäisen hissin sankari – jo moottoritiellä
Tämä lomailija ei malttaisi pysähtyä lainkaan.
Hän laskee keskinopeutta jo ennen Lahtea ja ilmoittaa tasaisin väliajoin:
“Jos ei pysähdytä turhaan, ollaan perillä ennen ruuhkaa.”
Mutta joku tarvitsee vessaa.Ja kahvia. Ja yhtäkkiä auto kaartaa pihaan.
Huoltoasemalla hän seisoo hermostuneena kassajonossa monot kädessä (koska ne piti ottaa mukaan, etteivät ne jäädy autossa). Hän ostaa kahvin, juo sen kolmessa minuutissa ja katsoo kelloa.
Autossa hän sanoo:
“Seuraava pysähdys vasta puolivälissä.”
Seuraava pysähdys tulee 38 kilometrin päästä.
2. Ladun rauhallinen nautiskelija – matkakin on osa lomaa
Hänelle matka on jo loma.
Hän ehdottaa pysähdystä maisemapaikalle, vaikka kukaan muu ei ole nähnyt maisemaa auton ikkunoista. Hän ostaa huoltoasemalta kahvin sijaan kaakaon ja pullan ja sanoo:
“Ei meillä ole kiire minnekään.”
Hän myös kävelee pihalla hetken ilman pipoa “raikkaassa talvi-ilmassa”, vaikka pakkanen puree poskia. Hän on ainoa, joka huomaa auringonlaskun parkkipaikalla.
Perille saavuttuaan hän ei ole väsynyt — hän on jo vaihtanut arjen lomaan matkalla.
3. Mökkielämän mestari – huoltoasema on varusteluretki
Tämä lomailija ei mene huoltoasemalle kahville. Hän menee täydentämään mökkivarustusta.
Kärryyn ilmestyy makkaraa, sinappia, kynttilöitä, kaksi pussia vaahtokarkkia ja muuta ”mikä saattaa olla tarpeellista”.
Hän ostaa myös paikallisleivän, koska “mökillä pitää olla oikeaa mökkiruokaa”.
Autossa tuoksuu kahvi ja grillimakkara jo ennen määränpäätä.
Perillä hän sytyttää takan, keittää kahvit ja sanoo: “Nyt alkoi loma.”
4. Lasten perässä hengästynyt vanhempi – takapenkin logistiikkapäällikkö
Tämä henkilö ei aja autoa. Hän johtaa liikkuvaa kriisinhallintakeskusta.
Takapenkiltä kuuluu 20 minuutin välein: “Milloin ollaan perillä?” , “Mulla on nälkä.” , “Mua väsyttää.”, “Mua ei väsytä.”
Huoltoasema ei ole pysähdys, se on pelastusoperaatio.
Hän kantaa sisälle kypärät, kaulurit, kaksi lasta ja repun, josta löytyy rusinoita, varasukat ja puoliksi sulanut suklaapatukka. Hän käy vessassa viimeisenä ja huomaa vasta käsienpesulla, että oma kahvi jäi kassalle.
Kun matka jatkuu, autossa on hiljaista. Täsmälleen 11 minuuttia.
5. Sohvalomailija – viisas tarkkailija
Hän ei ole autossa lainkaan.
Hän seuraa muiden matkaa perhechatista: kuvia lumipyryisestä tiestä, jonosta huoltoasemalla ja tekstiviestejä “ollaan kohta perillä (ehkä)”.
Samaan aikaan hän keittää kotona kahvia, käy rauhallisella kävelyllä ja menee päiväsaunaan.
Kolmantena lomapäivänä hän tajuaa nukkuneensa kahdeksan tuntia joka yö.
Hän ei ole nähnyt ruuhkaa, ei pukemista parkkipaikalla eikä kadonnutta hanskaa. Ja silti hänellä on ollut hiihtoloma.
Hiihtoloma ei ole vain tuntureita ja latuja. Se on auto, jonka ikkunat huurtuvat, kun sisällä syödään eväsleipiä. Se on pysähdys SEO-asemalla, joka venyy puoleen tuntiin. Se on kahvi pahvimukista ja se hetki, kun kaikki palaavat autoon posket punaisina pakkasesta.
Ja ehkä tärkein osa lomaa onkin matka — se, jossa arki jää taakse kilometri kilometriltä.
Tunnistatko nyt itsesi? Vai oletko se, joka sanoo vielä kotipihassa:
“Otettiinko sukset varmasti mukaan?”
Lisää tarinoitamme