Terveisiä Italiasta!
Tulin tänne syyskuussa Suomen SM-kisakauden jälkeen. Kun Suomessa ilmat huononee, täällä pääsen jatkamaan ajamista ja mikä tärkeintä: oppimaan. Harjoituspäiviä on paljon ja nyt lokakuussa on ollut myös kaksi kisaviikkoa.
Täällä Italiassa ajaminen eroaa Suomeen sillä, että kaikki kuskit radalla ovat tosi nopeita. Ei ole erikseen hitaampia vaan täällä kaikki on ajaneet tosi paljon ja kokemusta on enemmän. Täällä on nopeimmat kaikkialta maailmasta. Ja kun Suomessa harjoitellaan yksin, täällä kaikki ajaa samassa sumpussa. Suomessa ei harjoitella ohittamista vaan yritetään saada hyvää kierrosaikaa. Täällä ajetaan ryhmissä ja peitellään. Kisassakin on reagoitava nopeammin ja mentävä heti, kun paikka tulee. Suomessa voi odotella ja katsella vähän mitä edessä ja takana tapahtuu.
Perinteisenä kisaviikkona tiimi menee paikalle jo heti maanantaina tai tiistaina, minä tiistaina tai viimeistään keskiviikkona, kun alkaa yleensä harjoittelu. Keskiviikko ja torstai harjoitellaan, vähän kisasta riippuen 4–5 harjoitusta radalla. Niiden pohjalta sitten säädetään autoa, katsotaan dataa ja videoilta ajamista. Kun perjantaina alkaa kisa, kuskit tietää miten pitää ajaa ja auto on katsottuna kuntoon. Perjantaista eteenpäin ei saa enää käyttää videoita apuna.
Itse kisapäivänä herään aamulla puoli kahdeksaan mennessä. Italiassa normaali aamupala on pelkkää kakkua, mutta yritän itse syödä vähän terveellisemmin. Noin klo 9.00 ollaan kisapaikalla, toivotetaan hyvät huomenet ja jutellaan kavereiden kanssa. Meidän tiimissä on ajajia kuudesta eri maasta ja kisoissa on yhteensä varmaan yli 50 kansallisuutta. Olemme aika lailla kavereita kaikki keskenämme.
Ensimmäisenä ajetaan warm up. Sitä ennen lämmittelen, kysyn ajovalmentajalta mitä harjoituksissa tehdään, laitan kamat päälle ja kypärän päähän ja lähden radalle.
Warm upin jälkeen on 1–2 tuntia aikaa ennen seuraavaa ajoa. Silloin katson muiden ajoja, valmistaudun kisaan ja puhun ajovalmentajan kanssa siitä, missä voisin parantaa. Päivän kulku riippuu vähän siitä, onko aika-ajopäivä (perjantai), eräpäivä (lauantai) vai finaalipäivä (sunnuntai). Esimerkiksi eräpäivänä syön isosti ensimmäisen ja toisen erän välissä ja muuten tauot menevät samalla kaavalla.
Rungonsäätöjä tehdään koko viikonloppu, renkaiden kulumista seurataan ja yleensä finaaliin viimeistään vaihdetaan uudet. Renkaat tietysti saattaa vaihtua kelinkin mukaan. Kisapäivinä ei oikeastaan enää tuijoteta kierrosaikoja vaan käydään enemmän läpi sitä, miten ajetaan.
Viimeisen erän jälkeen käydään päivä läpi ajovalmentajan ja tiimipomon kanssa. Katsotaan yhdessä mitä seuraavana päivänä voisin tehdä paremmin. Sitten otan kamat pois, putsaan autoa vähän ja puhdistan imuäänenvaimentimen. Se on moottorin edessä oleva osa, joka vaimentaa ääntä ja estää ettei roskia pääse moottoriin. Sen puhdistaminen on aina kuskille kuuluva homma.
Illalla syön normaalisti ja menen aikaisin nukkumaan. Hyvät yöunet on tärkeät ennen seuraavaa kisapäivää. Eikä täällä kyllä tule valvottua. Jos kaikki on mennyt hyvin, on sisäisesti hyvä olo. Ei sitä tarvitse sen enempää juhlia. 🙂
– Sebu