Syksy polkee paikoillaan ja talvi ei ota tullakseen. Tässä odotellaan pakkasia tulevaksi, niin olisi mukavampi ulkoillakin. Toki vaatetus on sellaista nykypäivänä, että sateet eivät ole ulkoilun esteenä. Pihatyötkin on pikku hiljalleen saatettu loppuun, joten lumikin olisi tervetullut maahan. Lumi olisi myös mukava valoa antava pointti ja valoa ei meillä tällä hetkellä ole liikaa.
Lajin parissa ei ole nyt töitä tehty lainkaan, ainoastaan keskitytty kuntopuolen ylläpitoon tai parantamiseen, jos se nyt tällä iällä on vielä mahdollista. Viikossa tulee käytyä 2–3 kertaa kävelyllä yleensä koiruuksien kera ja sitten sulkapallon peluuta puolitoista tuntia kerta viikkoon. Juoksulenkkejä tulen tekemään enemmän etelän leireillä, mutta kyllä sitä tarvitsisi täälläkin saada töppöset liikkumaan juoksun tahtiin. Lisukkeena tulee kaikenlainen muu hyötyliikunta ja työn parissa askelmäärä on melkoisen mittava.
Tässä on laadittu pientä suunnitelmaa ensikauden aloitusta ajatellen. Startti olisi joulukuun alussa ja suuntana olisi Espanjan Malaga, jossa myös kuluneella kaudella tuli harjoiteltua useampaan otteeseen johtuen koronatilanteesta. Korona tulee edelleen olemaan riesana matkassa, vaikka sitä ei kyllä ainakaan laukkuun pakkaa ja maskien käytöllä on vielä tarvetta alkavalla kaudellakin.
Tulevasta kaudesta ei ole kilpailujen osalta vielä saatu mitään tarkkoja päiviä, vaan mennään vielä aikajanalla. Se ei ole tietysti urheilijalle mitenkään mielekästä, koska tällä hetkellä kilpailupäivä saattaa muuttua esimerkiksi 4-5 päivällä, riippuen siitä kumpi ammuntalajeista aloittaa-skeet vai trap. Päätöksiä siis kansainväliseltä ampumaurheiluliitolta tässä odotellaan. Suunnitelmaa pitää sitten muuttaa sen mukaan ja näin ei uskalla mitään matkoja tämä vuoksi tilailla. Tässä vaiheessa voi vain todeta, että hitaasti hyvä tulee.
Maailmancupien osalta myös tuonnempana selkiytyy, että tuleeko lähdettyä kolmeen vai menenkö neljä kisaa käymään. Osaltaan siihen vaikuttaa uudet muutokset paikkajaoissa kohti Pariisia, että miten niitä tullaan jakamaan eri kisoista, mutta tämäkin pointti on edelleen auki.
Tässä voipi sanoa, että suunnitelmat ovat hieman niin kuin tuuliajoilla, kun palapelistä puuttuu vielä paljon ”reunapaloja”, minkä jälkeen pääsee helpommin lyömään keskustaa umpeen.
Varmaa kuitenkin on, että reissuihin on lähdettävä, jos haluaa menestyä. Kotimaan harjoittelun varassa ei pärjää maailman kärjen vauhdissa.
Hohdokasta marraskuun jatketta kaikille ja pysykää matkoilla mukana.
- Satu