Kesä alkoi hetki sitten ja nyt se on häipymässä. Meillä oli ihania ja lämpimiä kesäpäiviä kyllä aivan riittämiin, kun niitä riitti aina elokun lopulle asti. Loppu lomia pidelleenä tosi mukava. Itse osaa kyllä arvostaa näitä meidän loistavia neljää vuodenaikaa. Elokuun lopulla olin EM-kisoissa Kyproksella ja siellä se lämpömittari huiteli päiväsaikaan 35 huudeilla ja joinakin päivinä enemmänkin. Illalla kyllä laski kohtalokkaan viileäksi, 27 astetta. Kun tuulenvirekään ei osunut kohdalle niin ampumapaikalla tunsi, kuinka se vesinoro juoksikaan ketterästi selkärangan vierustaa. Silloin kun lämpö nousee turhan tukaliin lukemiin niin ei siitä pysty millään lailla nauttimaan.
Kisoissa Kyproksen Larnakassa oli ensimmäiset ammunnan olympiapaikat jaossa kahdelle. Itse en ollut paikkojen tavoittelu kisassa mukana, vaan olin ranking-pisteampujana. Oman edustuspaikkani luovutin tyttärelleni, koska hänellä on paras tulos ammuttuna tältä vuodelta verrattuna kehenkään meihin naisampujiin, mutta liittomme ei anna sille arvoa, koska se oli ammuttu nuorten maailmancupissa. Minulta se ei ottanut mitään pois, vaan ennemminkin halusin sen antavan kannustusta nuorille, jota he todella vähän saavat.
Tuloslistassa sijaluvukseni kirjattiin 9. sija ja sillä sijoituksella lunastin maapaikan European Gamesiin Puolaan ensi vuonna. Tuolla sijaluvulla, vaikka olisin ollut virallinen EM-status ampuja niin ei se olisi riittänyt finaaliin, joten mitään en hävinnyt, ainoastaan voitin ja sain hyvän mielen. Tyttäreni iloitsi, jotta olin paras meistä naisampujista ja sain paikan. Sara kuittasi mukaansa joukkue hopean, ettei hänkään tyhjin käsin palannut.
Syyskuun kulkiessa eteenpäin on vielä MM-kisat edessä kuun lopulla. Kroatian Osijekissa jatketaan taistelua neljästä olympiapaikasta, jotka ovat jaossa. Tällä kertaa ammun MM-statuksella ja tyttäreni ampuu nuorissa. MM-kisat ovat sitten viimeinen reissu ennen seuraavaa. Seuraavaa reissua on alettava suunnittelemaan, niin että se on retki, jolla startataan ensi kauteen. MM-kisojen jälkeen on pieni huilin paikka.
Vaikka vapaat pääsääntöisesti kuluvat radalla, olen kerennyt muutakin työstämään. ”Kesäpihan” ruokatuotanto on ollut reipasta. Kasvihuone on antanut tomaatteja ja kurkkuja valtaisasti. Perunat,sipulit ja salaatit – nekin kasvimaalta voi kerätä näppärästi.
Marjasatoa on punaisista viinimarjoista mehuna laitettu pakastimeen sekä mansikat ja valtaisat määrät pensasmustikkaa pakastimen uumeniin laitettuna, mistä talvella ne kiertävät kulutukseen. Yksi pensasmustikka lajike oli, että suurimmat marjat isompia, kun peukalonpää. Niitä kyllä joutuin keräsi ja kun sai vielä istualtaan tehdä töitä. Pääsääntöisesti pensasmustikan keruu kuuluu miehelleni, kun hän on niin valtavat määrät niitä istuttanut.
Kaikkineen omavaraistuotannon hedelmät ja marjat olivat maukkaan makeita kuivasta kesäsäästä huolimatta. Kuivana aikana sadettaja ”lauloi” pihalla ja kastelukannujen jatkuva kiikutus marjoille, pensaille ja puille. Vaikka puuhastelu on aikaa vievää, on kuitenkin kiva nauttia sadosta ja sen saa läheltä.
Syksyn puuhasteluihin kuuluu vielä perennapenkkien uudistaminen. Toki syksyn perinteiset työt; ikkunanpesut ja lehtien kerääminen, kun puut ovat lehtensä pudottaneet. Kaikkea tekee pikkuhiljalleen niin kerkee käydä töissä ja harrastamaan sekä vielä jää vapaatakin, vaikka sitä en osaa ottaa. Jatkuvasti pitää jotain pientä ränkätä. Jos ei muuta niin leipasta mustikkapiirakka pakastemustikoista. Onneksi on noita koiria, jotka haluavat ulkoilla ja eipä jää liikkuminen itseltäkään.
Syksyn edetessä toivotan kaikille syksyn väriloistoa ja ihania ulkoiluilmoja
-satu-