Sain kutsun Puolaan Timanttiliigan osakilpailuun. Aiemmin olen ollut vammattomien EM-kilpailuissa Amsterdamissa, Ruotsi-ottelussa, Kalevan Kisoissa ja erilaisissa GP-kisoissa kelaamassa, mutta Timanttiliiga oli uutta! Urheilijan näkökulmasta valtavan eron muihin kilpailuihin muodosti se, että Timanttiliigassa järjestäjiä suhteessa urheilijoiden määrään oli todella paljon. Asiat hoidettiin koko ajan puolesta, ennen kuin niitä ehti edes ajatella. Yleensä kilpailuihin tullessa pitää etsiä, missä on kilpailutoimisto, ja käydä vahvistamassa lajit sekä hakemassa kilpailunumero. Timanttiliigassa hotelliin päästessä tuotiin heti paperinen kassi, jossa oli kilpailunumero, akkreditointikortti, pieniä lahjoja sekä ohjeet kaikkeen olennaiseen. Asiana tuo on pieni, mutta hienot kokemukset muodostuvat pienistä palasista.
Lensin Puolaan torstaiaamuna ja sinä päivänä tutustuin vain kaupunkiin ja lepäilin. Perjantaina pääsin kelaamaan ja kelaus tuntui heti hyvältä. Sain melko kevyesti mittariin 32,5 km/h -lukemat, joka on jo hyvä nopeus minulle. Torstaina ja perjantaina lämmintä oli melkein 30 astetta ja sää muutenkin upea.
Kilpailupäivänä, eli lauantaina, sää ei enää suosinut. Vettä satoi aamusta alkaen ja kilpailuiden aikaan rata oli täysin märkä. Juoksussa on käytössä piikkarit, eikä sade juuri vaikuta pitoon. Meillä kelauksessa suurimman ongelman sateella muodostaa kädessä olevan kelauskapulan ja renkaassa olevan kelauskehän välinen heikko pito. Tällä kaudella minulla on ollut ongelmia pidon kanssa sateella, mutta sain ennen Timanttiliigaa sisäänajettua uudet kelauskapulat ja vaihdettua myös kelauskehän. Muutoksien myötä pito oli riittävän hyvä, eikä suurempia ongelmia esiintynyt. Pääsin heti alussa kärkeen ja kelasin siellä maaliin asti. Maalisuoralla oli ennen maalia nurmialueen puolella lähellä rataa “liekinheittimiä”, jotka sylkivät tulta maalin lähestyessä. Yleisö oli myös upea ja kannusti kovaäänisesti. Oli upea kokemus päästä tuollaiseen paikkaan kelaamaan ja vielä voittamaan.
Palkintojenjako oli todella upea kokemus. Kentällä oli iso lava, jolle voittajat kuulutettiin yksitellen. Minua ennen lavalle kuulutettiin Paweł Fajdek, jonka viereen pääsin istumaan. Jäimme lavalle odottamaan, kunnes lava oli täynnä. Kaikkien ollessa paikalla alkoivat musiikit soimaan, lavan takaa liekit nousemaan kohti taivasta ja taivaalta tippumaan kullanväristä paperisilppua. Liekit olivat niin lämpimiä, että tuli jo oikeasti kuuma. Paralympiaurheilijoiden kanssa olen viettänyt paljon aikaa, mutta yhtä monen olympiaurheilijan kanssa en ole aiemmin päässyt samalla lavalle.
Kokemuksena Timanttiliigassa kilpaileminen oli todella upea ja mieleenpainuva. Urheilussa parasta ovat upeat kokemukset ja tämä oli ehdottomasti yksi sellainen.
Timanttiliigan jälkeen oli vielä yksi kilpailu, eli Lappeenrannan Motonet GP. Sen jälkeen suuntaan USA:n suuntaan, sillä lennän Miamiin hakemaan uutta kelaustuolia. Olen Tampassa ja Miamissa kaksi viikkoa treenaamassa, minkä jälkeen palaan Suomeen viettämään ylimenokautta. Pienen tauon jälkeen alkavat treenit kohti tulevaa kautta ja jatkuvasti lähestyviä Pariisin paralympialaisia.
-Henkka