Satu: Heinäkuu keikkuen meni…

Niinpä – heinäkuu alkoi juuri ja nyt saamme huomata, että kuukausi on vaihtunut jo elokuuksi. Joutuin on vuosi kulkenut eteenpäin.

Heinäkuun lopulla olisin ollut neljänsissä Olympiakisoissani Tokiossa, mikäli kisat olisi pidetty. Kisapäiviksi oli piirretty ohjelmaan 29. ja 30. heinäkuuta. Nyt sillä kohtaan oli piirretty työpäiviä. Jäämme tässä vain odottelemaan, kuinka siirrettyjen kisojen kohtalolle käy ensi vuonna. Pystytäänkö niitä sittenkään pitämään. Paikka minulla on sinne siirrettynä,että sitä ei tarvitse jännätä.

Heinäkuussa oli aikaa sitten keräillä marjasatoa talteen. Mustikoita on runsaasti ja olivat reilun kokoisia, missä kosteus oli maastossa vain säilynyt. Oikeastaan silmät noukkivat enemmän ja paikoin vain niitä komeempia astiaan tuli poimittua. Pensasmustikkasato jää viimevuotista määrää selvästi pienemmäksi. Marjoilla on kyllä kokoa, mutta kappaleita paljon vähemmän. Toki ne on mukavia poimia, kun voi ottaa tuolin, jolla istuen keräillä. Pensasmustikoita meillä on laitettuna reipas 60 pensasta, mutta ovat vasta ”nuoruuden” kynnyksellä. Myös metsävadelmia olen pakastimeen nyhtänyt. Lakkojen poiminnan suorittivat mökkimaisemista mies ja tytär. Jonkinnäköistä pakastimen täytön jakamista sentään on suoritettu.

Mansikat säilöin omasta penkistä nekin. Kausi jäi lyhyeksi ja osin sateet pilaannuttivat jo raakileet puskiin. Lisäksi riesana oli oravapesue, joka kävi syömässä marjasta aina puolikkaan ja niitä puolikkaita mansikoita oli sitten penkkien välissä. Siinä eivät pesuetta pidätelleet edes mitkään rastasverkot, vaan oli sen verta velmua porukkaa, että osasivat hakeutua verkon alle ja vielä poiskin sieltä. Marjoista poimimista odottavat vielä punaiset viinimarjat. Niiden poiminta tietää sitten mehustamista myös. Puumaisesti kasvavat punaiset ovat kypsiä, mutta pensasmarjat antavat vielä hieman odotuttaa ja sade osaltaan hidastaa kypsymistä.

Kasvihuoneen sadosta kurkku on ollut tuottoisaa lajiketta. Pariin otteeseen olen laittanut ämpärillisen kurkkua pikkelsiksi. Kurkun kaveriksi vain sipulia, tilliä, sokeria,etikkaa,vettä ja suolaa kyytipojiksi. Parin kolmen päivän jälkeen on mukava lisuke ruuan kanssa.

Vaikka heinäkuu on ollut marja-aikaa, olen ehtinyt harjoittelemaan päivätyön ohessa. Kilpailurintamalla on edelleen hiljaista. Yhdet kotimaan kisat olivat heinäkuun puolenvälin tuntumassa ja seuraavat ovat ikäkausisarjojen SM-kisat elokuun toisella viikolla. Tuntumaa ammuntaan on kuitenkin pidettävä yllä. Selkeästi olen suuniteltua kiekkomäärää perässä, mutta ehkä on hyvä ottaa tällainen rennompi vuosi tähän väliin.

Toivotaan, että ensi vuonna Olympialaiset pystytään pitämään ja niissä karkeloissa on tekemisen meininkiä.

Marjaisaa loppu kesää kaikille
SATU