Harjoitustauko humahti nopeasti ohi. Reilun kahden kuukauden tauon aikana tuntui, että nyt on aikaa kaikkeen, mutta lopulta huomasikin, että tauko suorastaan valui tiimalasin hiekan lailla loppuun. Starttinappula kaudelle 2020 laitettiin käyntiin vuoden vaihteessa Gran Canarian saarelta. Osaavat ne täällä Kanariallakin pommeja räjäytellä ja ääntä ei ainakaan jäänyt uupumaan. Korkealle, väriä ja räiskettä -loistokas värishow oli jälleen nähtävillä.
Kaksi viikkoisen treenireissun aikana ei tule tutuksi juurikaan muuta kuin hotellin ja radan väli. Sitä väliä on tullut ajeltua tällä saarella 15 vuotta peräkkäin ja oikeastaan useampana vuotena myös ennen vuotta 2000. Tämä on perinteinen harjoittelupaikkani, josta aloitan aina harjoituskauteni. Voisi melkein puhua toisesta kodista, koska ihmiset ovat tulleet ajansaatossa niin tutuiksi radalla kuin hotellissakin. Hotelli on aina Bahia Felizissä sijaintinsa vuoksi, koska se on lähellä rataa ja lisäksi saatavilla on hyvät palvelut, mikä on avainasemassa tiukasti treenatessa.
Kahden viikon aikana ei juurikaan ole aikaa huilata rantatuoleissa. Pidin yhden täyden vapaapäivän ja yhden puolikkaan, mutta muuten aina aamuisin oli suuntana Telden ampumarata ja illasta sitten takaisin hotellille. Kauden alussa harjoituksiakin tehdään isolla kädellä. Ensimmäisten päivien jälkeen olkapää hieman protestoi, että mikäs moukari nyt… Nopeasti olkapää kuitenkin oppii ottamaan rekyylin vastaan ja pienet punaiset jäljet ihossa kertoo, että ”töitä” on tehty.
Ensimmäinen viikko oli ilmoiltaan oikeinkin mukava, mutta toisella viikolla tuuliset päivät olivat ajoittain riesana. Toki aina nämä kelit Suomen olosuhteet voittavat tähän aikaan vuodesta. Suomessa ei tee mieli lainkaan harjoitella, koska heikoissa ammuntaolosuhteissa treenatessa oppii helposti virheitä, joista poisoppiminen vie aikaa.
Nyt on edessä tiukka harjoituskausi, jotta elokuussa olisin parhaassa iskussa, mitä Tokio sitten vaatiikaan.
Kaikille loistavaa alkanutta vuotta ja pysykää matkassa! Kohta taas ollaan reissussa!
- Satu