Sveitsissä kausi alkoi todella hyvin ja fiilis oli todella hyvä. Huippu-urheiluun kuuluu doping-testaus ja ensimmäisestä testauksestani on jo 15 vuotta. Yleensä testaus menee todella sujuvasti ja mukavasti, mutta kesäkuun alussa oli urani ensimmäinen huono testikokemus. Muutaman viimeisen vuoden aikana veritestit ovat yleistyneet ja yleensä veritestin ottaminen sujuu hyvin. Tällä kertaa sain kuitenkin ison ja kipeän mustelman käteen. Yleensä testit pyritään ottamaan lajin kannalta vähemmän tärkeästä kädestä, mutta kelauksessa kummatkin kädet ovat yhtä tärkeitä, ja iso kipeä mustelma vaikeutti kisaamista ja treenaamista.
Epäonnisen doping-testin jälkeen lähdin Pariisiin kilpailemaan GP-kilpailuihin. Pariisissa 100 m meni huonosti, mutta 800 m pystyin kovalla sisulla kelaamaan hyvin. Olin sopinut kanadalaisen Austin Smeenkin kanssa, että koitamme kelata kovan ajan. Kasilla ensimmäiset 100 m täytyy kelata omaa rataa pitkin, jonka jälkeen voi mennä samoille radoille jonoon, jolloin ilmanvastus pienenee. Sovimme, että Austin kelaa kärjessä 200 – 400 m välin ja minä 400 m – 700 m, minkä jälkeen katsotaan, kumpi on maalissa ensin. Pysyin lopussa kärjessä, ja aika oli kipeästä kädestä huolimatta tämän kauden maailmanlistan kakkonen.
Pariisin jälkeen kisasimme Turussa Paavo Nurmi Gameseissa, joissa SEO oli näkyvyä ja iso kumppani. Turussa omat suoritukseni jäivät todella heikoiksi. Olin totta kai petttynyt niihin ja harmissani, sillä kausi oli Sveitsissä alkanut niin hyvin. Kuortaneen Motonet GP-kilpailut olivat vuorossa seuraavana. Siellä ajattelin saavani parempia tuloksia, sillä käden mustelma oli laskenut ja kipu käytännössä poistunut. Kuortaneella oli kylmä ja satoi vettä, jolloin kaikkien kelaajien tulostaso jäi heikoksi. Sateella kädessä olevan kelauskapulan ja kelauskehän välinen kitka heikkee ja minulla oli suuria ongelmia saada välineet toimimaan.
Kuortaneen jälkeen treenit ovat alkaneet luistamaan ja kesä-heinäkuun vaihteessa kisattiin parayleisurheilun SM-kisat, joissa olosuhteet olivat jälleen huonot, mutta kelaus kulki kuitenkin jo paljon paremmin. Tämän alkukesän kilpailuputken päätti Karnevaalikilpailut Jämsänkoskella heinäkuun ensimmäisenä sunnuntaina. Sielläkään en aivan Sveitsin aikoihin pystynyt, mutta tulokset olivat taas lähellä sitä, mitä niiden pitääkin olla.
European Para Youth Games (EPYG) -kilpailut kisattiin Pajulahdessa kesäkuun lopulla. Sain suuren kunnian toimia yhtenä Suomen joukkueenjohtajista. Jouduin kisojen loppupuolella poistumaan Pajulahdesta omiin kisoihini, mutta joukkueen kanssa vietettyjen päivien aikana oli upea päästä tsemppaamaan ja kannustamaan nuoria suomalaisia urheilijoita. Muistan vielä hyvin, kun 15 vuotta sitten olin itse urheilijana vastaavankaltaisissa kilpailuissa Ruotsissa ja pystyin niitäkin kokemuksia jakamaan nuorille. Nuorten urheilijoiden lisäksi varmaankin yhtä kiinnostuneita mun kokemuksista olivat myös nuorten valmentajat. Urheilijat ovat totta kai keskiössä, mutta myös valmentajien kanssa käydyt keskustelut olivat mielestäni tärkeitä ja toivottavasti myös hyödyllisiä. SEO tekee todella tärkeää työtä toimimalla EPYG-kilpailuiden yhteistyökumppanina.
Itselläni on heinäkuu varsin treenipainotteinen, sillä ennen seuraavia kilpailuja on yli kolmen viikon tauko. Treenijakso tulee tarpeeseen, sillä toukokuun lopulta heinäkuun alkuun on menty vain kilpailusta toiseen. Mukavaa kesää kaikille lukijoille!
-Henkka