Suomessa viimeisen parin vuoden aikana on käyty kiivasta keskustelua sähköautojen ja kaasuautojen puolesta sekä vastaan. Ilmaston muutoksen pysäyttämiseksi muutostoimenpiteitä on tehtävä, mutta silti suurin osa kuluttajista turvautuu yhä edelleen tuttuihin fossiilisilla polttoaineilla kulkeviin autoihin.
Itse ajan vuosittain 60 000 kilometriä ja havahduin alkuvuodesta, että olisi aika vaihtaa autoa, kun neljän vuoden kokonaissaldoksi oli kertynyt jo 240 000 kilometriä. Havahduttuani auton vaihtoajatukseen, huomasin ensimmäistä kertaa pohtivani dieselauton lisäksi muitakin vaihtoehtoja. Sähköauton suljin aika nopeasti vaihtoehdoistani pois, koska työni puolesta ajan pitkiä matkoja ympäri Suomea, eikä sähköautojen latausverkosto vaan ole vielä riittävän laaja. Suurimman väännön huomasin käyväni kaasuauton ja dieselin välillä. Biokaasuprojektien myötä ajatus biokaasuautosta tuntui houkuttelevimmalta, mutta loppujen lopuksi sitäkään ei vielä saa joka kaupungissa tai kunnassa tankattua.
Pitkän päänsisäisen väännön jälkeen huomasin yhä edelleen dieselauton olevan itselleni järkevin vaihtoehto työmatkoihin. Nykyisten autojen päästöt ovat maltillisia ja kulutus pientä, kunhan ei valitse sitä kaikista tehokkainta konetta hyrräämään konepellin alle. Suomen lainsäädännön sisältämä biovelvoite takaa, että kokonaisuudessaan jaettavassa liikennepolttoaineessa (myös dieselissä) on bion osuus 20 %. Suomessa on myös myynnissä yli 90% bioa sisältävää biodieseliä, joten dieselin käyttö on niin halutessani myös päästöjen vähentämisen kannalta erinomainen vaihtoehto. Dieselauton voin myös myöhemmin konvertoida biokaasuautoksi, jos SEO:n biokaasujakeluasemien verkosto uhkaa kasvaa maanlaajuiseksi.
Dieselauton kanssa toimitusjohtajalla on myös vielä toistaiseksi parempi katu-uskottavuus perinteisessä polttoainekauppiaiden maailmassa.
Arto Viljanen
toimitusjohtaja