Pirkan kierroksen toiseen osatapahtumaan eli Pirkan Pyöräilyyn valmistautumisen aloitin kevyesti, mutta varmasti kevään mittaan. Kylmien kelien johdosta ei ollut asiaa maantielle kilpapyörällä ja lumien sulamisen jälkeen meni aikansa ennen kuin hiekat saatiin harjattua asvalttipinnoilta. Saatoin siis keskittyä läskipyöräilyyn metsäautoteillä ja maastossa, joka osoittautuikin erinomaiseksi keinoksi pohjustaa pyöräilykuntoa kesäkuun kisakoitosta varten. Kuntosaliharjoittelun lomassa otin ohjelmaan myös kuntopyörän.
Huhtikuussa pääsin tekemään ensimmäiset kilpapyörälenkit, mutta työ- ja vapaa- ajan kiireiden vuoksi en päässyt aivan tavoitteeseen treenimäärien suhteen.
Joka tapauksessa starttasin kisamatkani alle 5 h aikatavoite-lähtöryhmässä 12.6 klo 8.00. Heti Hakametsän jäähallille saapuessa tuli upea fiilis, paljon porukkaa, tunnelma katossa ja keli mitä mainioin.
Kuten aikaisempinakin kertoina maltoin lasketella rauhassa ja maltillisella sykkeellä aina Kurun huoltopisteelle asti, jossa jo meinasin tehdä välipysähdyksen, mutta päätinkin viime tingassa jatkaa vielä matkaa Muroleeseen, koska pulloissa oli vielä hyvin juomaa eikä väsymyksen merkkejä ollut havaittavissa. Kävikin niin että Muroleen pysähdys jäi omalta osalta ainoaksi. Sain syötyä mustikkakeiton, ruisleipää ja kasan suolakurkkuja sekä täytettyä molemmat pullot urheilujuomalla. Tässä vaiheessa oltiin siis jo yli puolen välin kisaa.
Murolen jälkeen alkoikin sitten puuduttavin osuus kilpailusta; mäkiä, välillä kovaakin vastatuulta, huono pinnoite ja lisää mäkiä. Ennen Aitolahtea perääni kiinnittyi 3 hengen letka ja pyysivät mukaan peesaamaan. Päätin ottaa haasteen vastaan, vaikka huomasin aika pian, että kavereilla oli hiukan kovempi vauhti millä olin itse matkaa taittanut. Sen verran täytyy kommentoida tuota letkassa ajamista, että etu on aivan käsittämätön verrattuna yksin ajamiseen. Tuntui että ajaminen helpottui huomattavasti. Tosin vauhti oli eittämättä liian kova, koska noin 15 km letkassa ajettuani jouduin toteamaan, että nyt on syytä jättäytyä pois porukasta; sykkeet alkoivat huitelemaan 170BPM tienoilla. En siten halunnut riskeerata, että kokisin täydellisen väsähtämisen ja annoin kavereiden jatkaa matkaa.
Palasin siten omaan vauhtiini ja sain sykkeet normalisoitua. Lopussa otin vielä muutaman kilometrin spurtin ja maaliin saavuin erinomaisin fiiliksin ajassa 4.40.20. Edellisen vuoden aika ylittyi noin 4 minuutilla, mutta saatoin olla tyytyväinen lopputulokseen treenikertoihin nähden.
Toivotan kaikille rauhallista ja urheilun täyteistä juhannusta!
Tuomas Puronen
Aluepäällikkö