Uusi vuosi on jälleen polkaistu käyntiin ja ensimmäinen Pirkan Kierroksen etapeista, Pirkan Hiihto, on
suoritettu onnistuneesti. Tosin tämän vuoden hiihto oli jälleen poikkeuksellinen, ei niinkään koronapandemian, vaan heikon lumitilanteen vuoksi. Alkukausi näytti erinomaiselta, mutta sitten tuli suojakelit ja lumi alkoi nopeasti sulamaan.
Järjestelytoimikunta yritti viimeiseen saakka löytää ratkaisun, miten päästäisiin hiihtämään Niinisalosta Ylöjärven Teivoon. Erityisesti Kyröskosken ja Rokkakosken väliin jäi kuitenkin niin huonoja kohtia, että hiihtäminen ei olisi ollut mahdollista ilman tykkilunta, jonka saaminen maastoon olisi ollut mahdoton tehtävä. Vaikka lisää lunta paikoitellen saatiinkin, reittiä varjostavat sankat kuusikot estivät lumen pääsyn ladulle asti.
Ratkaisuksi valikoitui koko hiihdon peruuttamisen sijaan Kangas-Pirkka, joka hiihdettäisiin Jämin maisemissa. Matkoiksi valikoitui perinteisen Pirkan hiihdon 90 km sijaan 70 km ja puoli Kangas-Pirkka 40 km. Jämin reitti koostui siirtymäistä Jämijärven, Kankaanpään ja Ikaalisten alueella. Huoltopisteitä oli 5 kpl.
Itse ilmoittauduin täydelle 70 km matkalle, joka oli myös vaatimuksena, mikäli halusi Pirkan kierroksen hiihto- osiosta suoritusmerkinnän. Virallisia sarjoja ei ollut ja sekä perinteisen että vapaan hiihtäjät hiihtivät sulassa sovussa. Tänä talvena sain alle noin 300 hiihtokilometriä, mikä oli parisataa vähemmän kuin edellisvuonna. Aktiivinen PK-treeni sauvakävelyiden, juoksun ja talvipyöräilyn muodossa auttoivat kuitenkin kompensoimaan puutteita sivakoinnissa.
Viikkoa ennen H- hetkeä aloitettu Kanarian loma antoi mahdollisuuden perustavanlaatuiseen tankkaukseen ja huilimiseen. Tulipa käytyä matkalla kuntosalillakin, josta suureksi yllätyksekseni löytyi myös hiihtolaite😊
Lähtö tapahtui joustavasti klo 7–9 välillä ja matkaan pääsin ennen puoli yhdeksää. Hiihto sujui omalta osalta kohtalaisesti vapaalla tyylillä, vaikka haastetta aiheutti reitillä kapeat paikat, jossa joutui väistelemään vastaantulijoita. Kolareiltakaan ei aivan vältytty. Ikaalisten päässä oli myös osittain huonoja ladunpätkiä neulasten ja käpyjen hidastaessa matkaa. Viimeiset 5 km tuntui todella tuskaiselta erityisesti käsissä ja alaselässä. Tähän lienee syynä loppukiri, jonka isäni opetti ottamaan juoksulenkkien lopuksi. Ei siis järjellä, vaan raivolla; kuten vanha sananlasku kertoo.
Voitelusta ja tsemppauksesta vastasi jälleen kerran huoltopäällikköni ja hyvä ystäväni PT Jari Palo.
Tästä on taas hyvä jatkaa seuraavalle Kierroksen etapille eli Pirkan Pyöräilylle, joka järjestetään kesäkuussa.
SEO:n Aluepäällikkö
Tuomas Puronen