Kun Jukolan viestiä juostiin kesäkuussa 2019 Kangasalla, ei olisi tullut mieleenkään, että seuraavaa suunnistuksen suurviestiä jouduttaisiin odottamaan yli kahden vuoden ajan. Jukolan viesti sekä Ruotsissa juostava klassikkoviesti 10mila ovat kilpasuunnistajille viesteistä tärkeimpiä ja seurakulttuurin kannalta tärkeitä. Normaaleina vuosina usein edellinenkään suurviesti on tuskin vielä juostuna, kun seuraavan viestin osuuksia aletaan seurojen suunnistajien keskuudessa jo spekuloimaan. Koronaviruspandemian aiheuttaman pitkän tauon takia Napapiiri-Jukolan järjestäminen oli meille iso ilonaihe.
Jukolassa menestyminen on kuitenkin muusta hyvästä viestisuunnistusmenestyksestä huolimatta karttanut nykyisen sukupolven Nouskia. SM-viesteistä on tullut viime vuosina mitaleita lähes joka vuosi, mutta Jukolassa emme olleet päässyt sijaa 14 lähemmäs sitten vuoden 1999, jolloin Nouski suunnisti sijalle 12. Vuoden 2016 10milassa onnistuimme hienosti, kun sopivasti kokemusta sekä nuoruuden intoa sisältänyt joukkue juoksi monen yllätykseksi kymmenenneksi. Jukolassa suoritukset eivät kuitenkaan ole yrityksestä huolimatta natsanneet täysin kohdilleen.
Napapiiri-Jukola piti alun perin järjestää viikko ennen juhannusta, jolloin aurinko ei olisi laskenut illan aikana lainkaan ja lamput olisi melkein voinut jättää kotiin odottamaan pimenevää syksyä. Kuitenkin, kun tapahtuma jouduttiin siirtämään elokuulle, Jukolasta oli tulossa vastavuoroisesti kaikkien aikojen pimein. Ennakkotietojen perusteella vain ankkuri pääsi juoksemaan valoisalla. Tämä sopi meille oikein hyvin.
Jukolassa menestyminen vaatii usein yhteen hiileen puhaltavan joukkueen, jonka urheilijat jaksavat harjoitella läpi pitkän ja pimeän talven omaa viestirooliaan varten. Kaikkien ei tarvitse osata suunnistaa virheettömästi pimeimpään yöaikaan eikä voittaa kiritaisteluita maaliviivan lähestyessä. Valmistautumisemme kohti Napapiiri-Jukolaa alkoi vuonna 2019, jolloin seuralla oli leiri Rovaniemellä. Sieltä saimme tärkeää tietoa maastotyypin haasteista. Rovaniemi on kuitenkin aika kaukana eteläisestä Suomesta, joten korvaavaksi kohteeksi monille tuleville leireille valitsimme Etelä-Pohjanmaan ja tarkemmin Seinäjoen lähiseudun. Jälkikäteen ajateltuna tämä oli oikein hyvä vaihtoehto, sillä maastot olivat suurin osin erittäin samankaltaisia kuin kisassa ollut alue.
Vuoden 2021 viestikausi lähti keväällä Nouskin osalta hyvin käyntiin. Palkintosijoja tuli kotimaisissa viestikisoissa mukavasti ja viikko ennen Jukolaa juostusta Viestiliigan osakilpailusta, Hämeen Rastiviestistä, tuli hieno voitto. Odotukset Jukolaa kohti nousivat. Rovaniemelle joukkue saapui torstaina, jolloin lähes kaikki tekivät illalla vielä valmistavan harjoituksen järjestäjien tarjoamassa harjoitusmaastossa. Perjantai sekä lauantaiaamupäivä olivat kevyiden harjoitusten ja rentoutumisen aikaa. Lauantai-illan lähestyessä joukkueesta alkoi kuitenkin aistimaan jo jännityksen. Pitkään sitä olikin jo taas odotettu, Jukolan yötä.
Viesti pamahti käyntiin kello 23. Jo heti ensimmäiseltä TV-rastilta asti aloittajamme Juho Ylinen oli mukana taistossa aivan kärjen tuntumassa. TV-kuvissa tekeminen näytti eleettömältä ja rauhalliselta, juuri niin kuin aloittajalla kuuluukin. Lopulta Juho tuli vaihtoon karussa olleen kolmen hengen kärkiletkan mukana, täydellinen aloitus yölle. Toisella osuudella Teemu Oksanen jatkoi siitä mistä Juho aloitti ja suunnisti upeasti yksin kärjessä lähes puolet osuudesta. Teemullahan on ikää vasta 21 vuotta, joten miehestä on selvästi kantamaan suurta vastuuta tulevina vuosina. Isompi ryhmä etenee kuitenkin useasti yöllä sujuvammin ja lopulta Teemu ajettiin pienen suunnistusvirheen jälkeen kiinni. Vaihdossa olimme sijalla 10 ja Savolaisen Eetu pääsi pitkälle 16,4 kilometrin yöosuudelle makeasta paikasta.
Pisimmällä yöosuudella sattui ja tapahtui. Alussa Eetu ja naapuriseura Tampereen Pyrintö tekivät ison virheen ja joutuivat takaa-ajoasemiin. Vauhtia kuitenkin löytyi niin paljon, että ero kärkeen oli pian jo supistettu täysin ja matka jatkui viestin kärjessä. Vaihtoon Eetu tuli lopussa tapahtuneen pienen virheen jälkeen sijalla 5, vajaat kaksi minuuttia kärkeä perässä. Neljännellä ja viidennellä osuudella matkat olivat hieman lyhyempiä, mutta sitäkin vaikeampia. Niillä Aleksi Karppinen ja puolalainen Fryderyk Pryjma tekivät mainiota työtä ja sijoituksena aamuauringon hieman valjetessa oli kahdeksas. Kuudennella osuudella seuramme kahdeksan vuoden takainen viestin maailmanmestari,Dmitry Tsvetkov, teki hyvän suorituksen ja nosti sijoitusta yhdellä. Unelma sijoituksesta kymmenen parhaan joukkoon oli elossa. Ankkuriosuudella tilanne vaihteli sijoituksen ollessa huonoimmillaan 12. Ankkurina juossut Mikko Knuuttila onnistui kuitenkin lopussa pitämään pitkällä kirillään monta miestä takanaan ja nappaamaan yhdeksännen sijan. Vuosien yrittämisen jälkeen sijoitus kymppisakissa oli saavutettu. Tuntui mahtavalta! Sijoitus oli seuralle paras sitten vuoden 1995, jolloin Nouski oli niin ikään yhdeksäs.
Matka kuitenkin jatkuu. Tällä hetkellä miehistö alkaa olemaan tarpeeksi vahva juoksemaan suurviestien kärkiletkoissa, ja odotukset vieläkin paremmista sijoista eivät ole tuulesta temmattuja. Ja kaivettiinhan paluumatkalla jo ensi kevään 10milan osuuspituudetkin esille. Toivottavasti silloin saamme taas aihetta näin mukaviin matkakertomuksiin.
Nouskin edustus