Suunnistajaperheissä ei ole häitä, ristiäisiä eikä rippijuhlia viikkoa ennen juhannusta. Se viikonloppu on ympäröity kalentereissa vuosiksi eteenpäin. On Jukolan ja Venlojen viestin aika.
Tänä vuonna viikonloppu oli erityisen odotettu. Iso koo oli siirtänyt Napapiiri-Jukolaa ensin kokonaisella vuodella, ja sitten vielä yli kahdella kuukaudella eteenpäin. Odotusaika alkoi käydä sietämättömäksi, mutta tulihan se päivä kuitenkin.
Ikaalisten Nousevan-Voiman kuntosuunnistajanaiset saivat tänä vuonna kasaan kaksi joukkuetta. Meidän ”ykkösjoukkueemme” koostui lajiin hurahtaneista perheenäideistä ja yhdestä nuoresta aikuisesta. ”Kakkosjoukkueessa” juoksi nuoria naisia, joista kolme on suunnistanut aivan pikkutytöistä saakka, mutta viime vuosina laji on hiukan jäänyt opintojen vuoksi taka-alalle. Tämän joukkueen ankkurina oli tyttöjen kaveri, joka aloitti lajin viime viikon keskiviikon iltarasteilla, mutta hänen kommenttinsa juoksun jälkeen kertoi hienosti sen, mitä tämä laji voi ihmiselle tehdä. Annin sanoin ”tämä oli hienoin uusi juttu, mitä olen pitkään aikaan tehnyt”. Hiki ei ollut ehtinyt otsalta kuivua, kun ensi vuoden Jukola-matkan suunnittelu alkoi!
Tänä vuonna meidän Jukola-matkamme alkoi jo perjantaina, sillä matka Rovaniemelle olisi ollut kohtuuttoman pitkä ajettavaksi lauantaina. Venlojen viesti alkaa jo iltapäivällä. Matkan aikana kertasimme jälleen kerran Jukola-muistojamme, sillä autokunnassamme oli yksi ensikertalainen. Niinaa on kärpänen puraissut lasten harrastuksen kautta, niin kuin useimmille meistä aikuissuunnistajista on käynyt. Meillä Ikaalisten Nousevassa-Voimassa edellytetään, että aikuiset tulevat lastensa mukana pienimpien eli Nouskin Viikareiden harjoituksiin. Näin saamme usein myös aikuisia innostumaan.
Hyvin nukutun yön jälkeen lähdimme kohti kisapaikkaa. Tässä vaiheessa alkoi jo kokeneemmankin Jukola-kävijän vatsanpohjassa kutkutella siivekkäitä. Ohjelmassa oli seurateltan pystyttämistä, kisamateriaalin hakua, syömistä ennen suoritusta ja taas sitä jännitystä. Aika tuntuu kuluvan tosi nopeasti eikä aikaakaan, kun it-tykki syöksee tulta ja naiset ovat matkalla. Nykytekniikka astuu tässä kohtaa kuvaan ja kännykät kaivetaan esille. Väliaikoja tulee parin kilometrin välein ja niistä seurataan, missä kaveri menee ja koska seuraavan viestinviejän tulee valmistautua omaan suoritukseensa. Yhdessä voidaan naureskella ratamestarin ihanneajoille, joista me hiukan keskiruumista paremmin rakentaneet kuntoilijat jäämme reippaasti. Toki seuraamme samalla huippu-urheilijoiden viestiä, mutta totuuden nimessä se katsotaan Areenasta vasta kotona. Nyt keskitytään pitämään hauskaa omalla porukalla. Kun kaveri saapuu vaihtoon, alkaa mahdoton spekulointi. Tälläkin kertaa osalle meistä tuli Jukola-historian paras suoritus ja osan mielestä homma ei sujunut lainkaan. Suunnistus on tätä: joku päivä kaikki sujuu kuin tanssi, mutta ylpistyä ei kannata, sillä huominen voi olla täysin toisesta päästä skaalaa.
Oman suorituksen jälkeen pääsee saunaan, mutta ei ihan mihin tahansa. Jukolan telttasaunat ovat ilmiö, joka täytyy kuntosuunnistajan kokea. Lauteiden mitta on 20m ja siellä istutaan suloisessa sovussa, ja jatketaan ratojen analysointia kilpasiskojen kanssa. Jukolassa saunat lämpiävät puilla ja kisaorganisaatiossa on mm. saunamestarin titteli. Saunomisen jälkeen aletaan valmistautua itse Jukolan viestin seuraamiseen. Jukolassa juoksee nykyään myös paljon naisia.
Iltayhdeltätoista it-tykki laulaa jälleen. Nyt lähtee jussit matkalle ja penkkiurheilijan pitkä yö on edessä. Me Nouskin naiset alamme jännittää toden teolla, sillä meidän miesten ykkösjoukkue on kivenkova ja tavoittelee paikkaa kymmenen parhaan joukossa. Kisaa seurataan kännykästä, kisapaikan valtavilta screeneiltä ja seurateltalla ihan live-tilassa. Juoksemme huutamaan kannustusta vaihtoon tuleville ja metsään lähteville, pureskelemme kynsiämme jännityksestä, haemme hermostuksissamme kisamakkaraa ja jännitämme. Koko yönä ei nukuta tippaakaan, ja mikä onkaan palkintona aamulla – sija yhdeksän ja yhteistä riemua koko seuralla! Mahtavaa menoa! Meidän pieni seuramme on Suomen kolmanneksi paras suunnistusseura. Melkein oli kyyneleet silmissä, täytyy tunnustaa.
Mitä jäi käteen tästä reissusta? Hirmuisen paljon iloa, naurua ja liikunnan riemua. Onnentunnetta, kun näkee, kuinka seuramme huiput pääsevät tavoitteisiinsa ja iloitsevat siitä porukalla. Me-henkeä. Paukkuja arkeen taas pitkäksi aikaa, vaikka Jukolan jälkeinen maanantai lieneekin suunnistajien kaikkein ei-tuottavin työpäivä.
Ikaalisten Nouseva-Voima kiittää Suomalaista Energiaosuuskuntaa tuesta matkallamme kohti Napapiiri-Jukolaa 2021.
Kristiina Oksanen
kuntosuunnistaja
kilpasuunnistajien äiti
Ikaalisten Nousevan-Voiman puheenjohtaja