Tarina 9/40: Autohuoltoa asemilla

Huoltoasema sai aikoinaan nimensä siitä, että siellä huollettiin autoja ja myytiin tarvikkeita ja varaosia. Eikä välttämättä tarvittu merkkikorjaamoja, vaan samalla asemalla huollettiin kaikki automerkit. SEO tarjosi toimintansa alusta asti paikallista huoltoasemapalvelua, sitä, mitä paikallisesti haluttiin ja tarvittiin.

Huoltoasemabisnes kukoisti Suomessa 1980-luvulla. Se oli aikaa, kun asemaketjut palvelivat kokonaisvaltaisesti ja myymälän tarvikevalikoimat olivat runsaimmillaan. Siihen aikaan autojen tekniikkataso salli niin sanotut yleiskorjaamot: enemmän tai vähemmän kaikki automerkit voitiin huoltaa samalla asemalla. Toki huoltoasemilla oli merkkikorjaamojakin, mutta huoltoasemien yleiskorjaamoilla pystyttiin tarjoamaan samat palvelut.

Tätä huoltoasema-aikaa jatkui 1980-luvun lopulle asti. Silloin alkoi kasvaa paine ketjuasemiin ja konsepteihin. Ravintola- ja elintarvikemyynti kasvoi kasvamistaan, ja asemista alkoi tulla yhä enemmän ihmisten huoltopaikkoja.

”Enemmän tai vähemmän kaikki automerkit voitiin huoltaa samalla asemalla.”

SEO-asemilla oli paljon huoltopalveluita, koska asemat sijaitsivat enemmän maaseututaajamissa kuin kaupungeissa. Vallitsevan määritelmän mukaan huoltoasema on huoltoasema, jakeluasema tai automaattiasema. Huoltoasemaksi nimitetään palvelupistettä, jossa on vähintään yksi huoltohallipaikka, yleisimpiä autotarvikkeita ja lisäksi vettä ja ilmaa. Jakeluasemalla ei ole huoltohallia.

Auton korjaamiseen oli olemassa ohjevähittäishinnastot. Tuntihinta oli yleisesti 100 markkaa vuonna 1986, pääkaupunkiseudulla 125 markkaa. Merkkihuolloissa taksa oli luonnollisesti enemmän. Kun korjaajan palkka vähennettiin tuntihinnasta, SEO-kauppiaalle jäi vielä hyvä siivu autohuoltojen hinnoista. 

 

SEO:lla edelleen huoltoasemia

Autohuoltojen hinnat vapautuivat ja ohjevähittäishinnastot poistuivat vuonna 1986. Suositushinnastoa sai käyttää vielä vuoteen 1988 asti. Silloin uusi kilpailuvirasto käytännössä kielsi ohjehinnastot ja jokaisen yrittäjän piti laatia oma hintaluettelonsa.

Monilla öljy-yhtiöiden asemilla korjaamohalleista tuli myymälän laajennuksia tai pesuhalleja. Omistajakauppiaat eivät olleet yhtä hanakoita uudistamaan liiketoimintaa öljy-yhtiöiden konseptien mukaiseksi. Ketjujen bisnes alkoi keskittyä yhä enemmän ravitsemukseen ja elintarvikemyyntiin.

” Tuntihinta oli yleisesti 100 markkaa vuonna 1986, pääkaupunkiseudulla 125 markkaa.”

Silti oikeita huoltoasemia on edelleen olemassa. Moni SEO-kauppias tarjoaa edelleen kiinteistössään autohuoltoa ja auton korjaamopalveluita.