Machu Picchu, Pisacin käsityötori, Colca kanjoni, Huacachinan hiekkadyynit tai Cusconin historiallinen kaupunki ovat varmasti maan merkittäviä nähtävyyksiä ja ainutlaatuisia kokea, mutta turisteiluun ei aikaa tälläkään reissulla löydy. Perun Limassa käydään vuoden toinen maailmancupin osakilpailu. Ensimmäinen piti olla helmikuussa Marokossa, joka kuitenkin peruttiin koronatilanteen vuoksi ja toinen käytiin juuri maaliskuun puolenvälin tienoilla koleassa Kyproksen säässä, jonne en ollut alunalkaenkaan aikonut lähteä ja nyt ei kelien puolesta harmita edes pätkän piirtoa.
Perun kisa käydään uudelleen rakennetuilla radoilla. Radat uudelleen rakennettiin samaan vanhaan paikaan Ilmavoimien alueelle, jossa aiemmatkin olivat. Olen ollut täällä samaisessa paikassa vuonna 2013, jolloin paikalla järjestettiin MM-kisat. Reissusta ei paljon muistoja ole muutakuin ei mennyt kaikilta kohdin mallikkaasti. Ensinnäkin ase ei tullut samaa matkaa, vaan sain sen vasta kisapäivään ja kentälle tullessa paikalla piti olla hakija vaan ei ollut. Aina ei vaan kaikki luista kaavan mukaan.
Alun muutamia mainitsemiani nähtävyyksiä ei ole siis aikaa lähteä patsastelemaan, vaan ne on parempi tarkistaa kirjan sivuilta. Toinen vaihtoehto on pelata noppalautapelinä Inkanaarretta ja kiertää näin Perua. Aika vaan menee niin, että aamusta radalle ja iltapäivälle hotellille. Sen jälkeen pakolliset evästykset ja illan rauhoittaminen oleskelulla, lukemalla ja tietysti seuraamalla uutisia kotoolta ja maailmalta, että missä menee ja ketä. Perussa löytyy myös paikkoja, joihin ei kannata lähteä seikkailemaan, jos omaa henkikultaansa aattelee. Peru ja muita Latinalaisen Amerikan maista ovat tietyn ”kasvinviljelyn” johtavia maita sekä jatkokäsitellyn tuotteen tavarantoimittajia.
Aikaeroa tänne oli tullessa vain 6 tuntia, vaikka normaalisti Suomen ja Perun ero on 7 tuntia. Yhden tunnin ero johtuu siitä, koska olimme ensin leirillä Malagassa ja sieltä saavuimme Peruun. Näin otimme yhden tunnin pois siinä johtuen taas Suomen ja Espanjan aikaerosta. Kuitenkin kun täältä lähdemme, on aikaero venähtänyt 8 tuntiin, kun koto Suomessa kellot kesälaitumille laitettiin. Kesäkelistä voi kyllä puhua, vaikka lämpömittari ei heilu kuin 20–25, on mukavan lämmintä, kun aurinkokin on suht´ ylhäällä. Aurinko paistaa voi sanoa melkeinpä kohti suoraan päältä. Voisi jopa kisailla oman varjonsa kanssa, koska ei suurta läiskää jää. Kyllä päivän kuumimpaan aikaan radalla voi hikinoron tuntea juoksevan selkärangan sivussa. Ammutessa, kun normaalisti on jonkinlainen katos suojana niin nyt on vaaleansininen taivas kattona ja loimottova aurinko, jolloin lämpö moninkertaistuu. Ensimmäisen ulkoilmapäivän jälkeen sai tuta hieman, miltä punertava käsivarsi tai pohje tuntui. Eihän sitä aurinkorasvaa tietenkään ollut mukana, mutta joka oli hankinnan kohde seuraavalla kauppareissulla. Pahimpaan punerrukseen rasvat parina päivänä ja sitten se kaikki olikin jo rusketusta. Mutta hätäisesti tuo valo kyllä nappasi kiinni.
Kisa on ihan huudeilla ja tiedä miten siinä sitten käy. Kisaan kaivataan kaiken taidon lisäksi myös onnea ja tuuria. Tuurilla ne muutamat haulit, mikä on riittävä sen kiekon rikkomaan. Lisäksi kisa koostuu niiden onnistujien lisäksi epäonnistujista ja näillä perusteilla, kun summataan, saadaan sijat siloteltua kaikille.
Tältä reissulta kaikille aurinkoiset terveiset ja valoisaa kevättä
Satu