Lomailua, mökkeilyä, juhannus… Mitä kaikkea itse kunkin kesäkuuhun mahtuukaan, kun alkuvuosi on ollut varsin erikoinen verrattu- na aiempiin vuosiin. Ampumarintamalla myös tapahtui, kun Orimattilassa järjestettiin kuun ensimmäisenä viikonloppuna poikkeuksellisesti kahtena päivänä 125 kiekon kisat. Molempina päivinä osallistujamäärää oli rajoitettu.
Kisa sai odotetusti täyden vastaanoton, koska kilpailemista olemme tietysti kaivanneet. Itsekin siellä mukana olleena nautin tekemisestä. Ensimmäisen päivän tulos oli mieltä lämmittavä,vaikka sää olikin sateinen. Sunnuntaille aurinko kiipesi taivaalle, mutta se ei tulosta parantanut, vaan tultiin lauantain 116 tuloksesta 6 kiekkoa alas. Itseasiassa hävisin tyttärelleni Saralle yhdellä kiekolla. Häviäminen Saralle on sekin jo tuttua, kun sen viime vuonna muutamassa kotimaan kisassa sain jo kokea.
Kesäkuun ensimmäisen viikon siis ”lomailin” ihan kotona töiden merkeissä. Olin suunnitellut saunaremonttia vuodelle 2021. Olympialaisten siirryttyä vuoteen 2021 päätin sitten remonttia aikaistaa, jotta ei ensi vuonna tarvitse valmistautumisen keskellä sitä miettiä. Toisen viikon lomastani suunnistin sitten ”työlomalle” mökille noin 70 kilometriä Kuusamon alapuolelle. Aina kun kesäkautta availee vaatii mökki siivoilua talven pölyistä pois. Perussiivouksen lisäksi piti kuistia värjätä ja saunanlauteita öljytä pesun jälkeen. Pientä tekemistä koko toisen lomaviikon ajan.
Toki osasin ottaa ”illan” rauhallisesti. Istuin monasti saunan jälkeen jo seitsemältä sohvalla ja katselin telkkarin ihmeellisiä ohjelmia. Sieltähän tuli niin paljon, että jestas sentään. Kotosalla ei malta istahtaa telkkarin ääreen, kun kesäaikaan pihalla on paljon käkäiltävää nurmikon leikkuusta kukkapenkkien hoitoon. ”Talviturkin” sain myös lopulta heitettyä viikonloppuna. Alkuviikon kahlasin veteen polviin asti ja kuupalla heitin vettä päälle – aivan karmeen tuntuista. Kyllähän meikäläisen jalkoihin kylmä vesi ”sattui”, mutta heti kun pääsi ylös niin helpotti ja aivan fantastinen olo.
Yhtenä päivänä laskettelin Kuusamoon ja sillä matkalla kohtasin metsän hurjia petoja. Onneksi meidät erotti aita. Poikkesin siis Kuusamon Suurpetokeskuksessa. Kyllä se mahtaisi olla näky tai ehkä paremminkin kauhea pelko, jos marjametsällä karhuun törmäisi. Sanotaankin,että karhu näkee useammin marjastajan kuin marjastaja sen karhun.Komeitahan ne pedot kyllä ovat, mutta silloin kun ne tulevat pihaan tai vielä useammin vievät sen rakkaan koirakaverin, ajattelee,että metsästystä myös tarvitaan, jotta kanta ei karkaa hövelin suureksi. Kaikella määrällä täytyy myös olla rajansa.
Lomani sain viettää aivan ihanissa maisemissa ja nauttia hiljaisuudesta… Oli hetkiä, kun istahti tuoliin ja katseli pilvetöntä taivasta, jolloin kuului vain tuulen suhina ja ehkä ohi lentävän kärpäsen surina. Oli hetkiä, että ei kuulunut linnun laulua ja hetki, jolloin kuikka huudahti järveltä ja pikkulinnut lauloivat. Hyttysten ininä oli todellakin vähissä ja siitähän en ollut lain pahoillani. Eiköhän nekin vielä aktivoidu kesän mittaan.
Seuraavaa lomaa marjastusaikaan elokuussa odotellessa ja paluuta tänne. Tutkaillaan asioita heinäkuussa lisää.
Haluan toivottaa ihanaa kesää kaikille!
-Satu