Kovatasoinen loikkakesä päättyi onnistuneeseen polvileikkaukseen. Nyt kolme kuukautta leikkauksen jälkeen, olen takaisin lähes normaalissa harjoittelussa. Lähes normaalilla tarkoitan sitä, että leikattu jalka palautuu vielä hieman hitaammin ja vaatii välillä harjoitusohjelman manipulointia keveämpään suuntaan, mutta niin puntti, juokseminen kuin loikatkin kuuluvat ohjelman sisältöön. Tuntuu aivan uskomattomalta!
Kun makaa leikkauspöydällä juuri ennen nukutusta voi vain toivoa parasta. Lääkärin ennuste kuntoutumisesta oli 3-5kk. Onnekseni polvijänne oli hyväkuntoinen ja ainut mitä leikkauksessa tarvitsi tehdä, oli poistaa polvijänteen alle kasvanut tulehduspesäke, mikä lähinnä muistutti kuulemma vanhaa kovettunutta purukumia. Operaation onnistuminen, osaava asiantuntijatiimi ympärillä ja kova työ kuntoutuksen eteen realisoivat ennusteen nopeaksi kuntoutumiseksi.
Ensimmäiset päivät leikkauksen jälkeen ovat henkistä taistelua. Ei tekisi mieli tehdä mitään koska näkeehän sen nyt kaikki, että juuri leikatulla jalalla ei voi tehdä mitään. Mutta totuus on toinen. Urheilijalle ja miksei kaikille muillekin rytmit ovat tärkeitä. Leikkauksen myötä elämä hidastuu väkisinkin, kun liikkuminen vaikeutuu, mutta toimettomaksi ei saa jäädä. Se jos mikä olisi suurin virhe. Palautumisen kannalta on tärkeää pitää kiinni päivä- ja ruokarytmistä. Myös kuntoutus aloitettiin heti, jo leikkaus päivänä, samoin kuin polven hoitotoimenpiteet Game Ready -kylmäkompressio laitteella. Voisi luulla, että leikkauksen jälkeen on aikaa levähtää, päinvastoin, työtä oli kaksin verroin. I was on a mission!
Valmentajan ensimmäiset kysymykset leikkauksen jälkeen olivat “Kuinka voit? ja Onnistuuko reisilihaksen jännittäminen?” Reisilihas on avain asemassa polven kuntoutuksessa. Jos reisilihaksen hermotus “unohtuu”, lihas ei toimi normaalisti, menettää voimansa ja surkastuu. Se tietäisi piiiiitkää kuntoutusaikaa. Osasin arvata nuo kysymykset, sillä olimme valmistautuneet leikkaukseen hyvin. Valmentajani Tuomas Sallinen on myös fysioterapeutti ja nähnyt paljon polven kuntoutuksia. Olimme käyneet leikkauksen jälkeiset vaiheet useaan otteeseen läpi keskusteluissa lyhyellä ja pitkällä aikajänteellä ja myös jo aloittaneet kuntoutus liikkeiden tekemisen ennen leikkausta. Se loi turvallisen olon, vaikka ensimmäiset päivät leikkauksen jälkeen pää olikin pyörällä niin kipulääkkeistä kuin sekalaisista ajatuksista, vaikka periaatteessa kaikki oli hyvin ja homma eteni suunnitellusti. Kuntoutuksen ymmärtävä valmentaja ja se henkinen tuki minkä siltä suunnalta sain, oli kullan arvoista koko prosessissa.
Uskallan väittää, että olen ahkera kuntouttaja ja omistin elämäni hetkellisesti kokonaan polveni hyväksi. Parin ensimmäisen viikon ohjelma oli: kuntoutusta, kylmää, kuntoutusta, kylmää, kuntoutusta ja kylmää. Parhaina päivinä puolen tunnin kylmäkompressio ohjelma pyöri 7 kertaa polvessa. Valmentajani kävi muutaman päivän välein katsomassa miten polvi toimi ja antoi uusia ohjeita. Ei aikaakaan, kun kotijumpasta siirryttiin hallille sekä makoilu ja istuma harjoitteista jalkojen päälle.
Kepeillä kävelin vajaat kaksi viikkoa, jonka jälkeen kävely normalisoitiin ja siitä oltiinkin tarkkoja! Vaikka jalan käyttämistä vaistonvaraisesti halusi välttää jäykkyyden ja outojen tuntemusten tähden, on kuntoutumisen kannalta tärkeää kävellä normaalisti. Hinkkasin asunnossa askeleita edestakaisin ja valmentaja valmensi. Perusasiat ovat tärkeitä ja niistä pidettiin kiinni. Etenimme pienin askelin mutta nopeasti reagoiden tilanteeseen. Kun yksi asia onnistui sitä, toistettiin ja haastettiin lisää pikkuhiljaa. Onnistuimme hyvin sillä mitään ongelmia ei ilmennyt, minkä takia olisi tarvinnut ottaa takapakkia. Ensimmäisen puntti ja juoksutreenin jälkeen jalka tuntui vain entistä paremmalta. Lopulta, 7 viikkoa leikkauksesta, otin ensimmäiset täysin kivuttomat loikat.
Vaikka harjoittelu on lähes normaalia, vielä on paljon töitä tehtävänä, jotta tavoitteet ensivuodelle saavutetaan. Onnistunut kuntoutuminen on ehdottomasti suuri palkinto hyvin tehdystä työstä ja lisää motivaatiota entisestään.
Kristiina
Kuva: Jakke Nikkarinen