Kevät on hiipinyt tässä koronan vierellä ja niinpä tämä toukokuu alkaa saavuttamaan viimeisen viikkonsa. Poikkeusoloja erilaisine järjestelyineen on vietetty ja se on vaikuttanut meihin kaikkiin tavalla tai toisella.
Itselleni sen vaikutus on näkynyt, että ulkomaan harjoitteluleirit muuttuivat kotimaan harjoitteluksi ja kilpailut peruttiin. Kilpailukauden tärkein näkymä oli Tokion Olympialaisissa, jotka nyt on siirretty vuoteen 2021.
Toukokuu on ollut kylmä ja niinpä harjoittelu ei ole oikein innostanut. Kun olen suunnitellut, että huomenna menen, niin silloin huomisen koittaessa lämpömittari näyttää +3 ja sataa milloin vettä, milloin räntää ja kaiken kukkuraksi tuulee, niin hiljaista on ollut radan suunnalle.
Eiköhän nämä ilmat tästä vielä lämpene, jotta harjoittelukin rupeaa ”maistumaan” ja innostaa lähteä radalle.
Olen kauan halunnut kasvihuonetta ja viimein tuossa huhtikuun lopulla saimme sellaisen pihapiiriin kasattua. Nyt säiden ollessa näin viileät, olen voinut nauttia kasvihuoneen suomasta suojasta ja itseasiassa sen lämmöstä. Aivan uskomaton vaikutus on pienikin auringonpaiste kasvihuoneeseen, kuin mitä se antaa lämpöä avomaalla.
Yöaikaan olen polttanut kasvihuoneessa muutamia kynttilöitä, jotta pakkanen on pysytellyt poissa.
Nyt siellä kasvaa reiluina taimina herneet, retiisit, sipulit, tilli, persilja, salaatti, porkkana ja paprika. Lisäksi on tarkoitus vielä laittaa muutama kurkun taimi ja normaaleja tomaatin taimia. Minitomaatit ovat olleet istutettuina jo pidempään ja koska olivat laitettaessa hyviä taimia, on niistä saanut jo muutaman maistiaisen. Huhtikuun alussa ämpäriin istuttamani perunat ovat jo todella pitkällä varrella. Avomaalle tuli laitettua sitten syöntiperunaa enemmän, mutta lienevätkö jouluksi nousta, kun on niin viileää.
Joka kevät olen kasvimaan aina laittanut avomaalle, mutta nyt on kyllä niin kiva, kun on tuo kasvihuone ja saa näpertää siellä. Rikkaruohotkin on helpompi pitää poissa. Hoitaa pitää sitäkin, jotta saa maistella tuotoksiaan kesän mittaan. Tuotoksia heinäkuussa saa maistella myös mansikkamaalta. Uudet penkkirivit tuli istutettua viime syksynä. Mansikoiden suhteen olen ollut myös omavarainen ja pakkasesta voi niitä talven mittaan nautiskella. Mustikkatarpeita voi täydentää omista pensasmustikoista, jos metsän anti jää nihkeäksi. Mieheni on laitellut lähes 70 pensasmustikan pensasta. Mustikoita on mukava kerätä, kun niiden koko on jopa peukalonpään kokoista.
Olen aina asunut maalla ja meillä oli aina se kasvimaa kotona ja totta kai oli se perinteinen yhden rivin porkkanan harvennus. Lapsena se ei ollut niitä mukavimpia askareita, mutta siinä näki aina kätensä jäljen ja sieltä lapsuudesta on tämä puutarha tekeminen jäänyt mukavaksi harrasteluksi.
Nautitaan tulevan kesän sadosta, näperrellään ulkona ja muistetaan liikkua.
– Satu