Matkustin Tokioon yölennolla 10 päivää ennen kilpailujen aloitusta. Tokioon saavuimme Tokion aikaa 09.00 (Suomen aikaa 03.00). Olin saanut lennolla hyvin nukuttua, joten ensimmäinen päivä Tokiossa meni yllättävän mukavasti.
Valmistavat harjoitukset lähtivät sujumaan hyvin ja myös paikalliseen ilmastoon sopeutuminen. Viisi vuotta sitten Riossa oli vastaavasti aikaeroon ja ilmastoon sopeutuminen helppoa. Fiilis ennen 100 metrin finaalia oli hyvä ja itsevarma, ja lähtö onnistuikin todella hyvin. Lähdön jälkeen kiihdyttäessä tuli kuitenkin pari vähän huonoa lyöntiä. Ei ohilyöntejä, mutta kelaustuolin renkaissa oleva kelauskehä ei osunut aivan peukalon tyveen, johon pitäisi osua, vaan hieman liian ulos. Suunnilleen keskisormen kohdalle. Silloin ei saa aivan täysiä tehoja lyönteihin ja rytmi hajoaa hieman.
Loppunopeus oli hyvä, 31,5 km/h. Aika maalissa oli 15,84, joka on tälle kaudelle ok aika. Riossa 2016 saamani mitali vaati uutta ennätystä, mutta tällä kertaa ei olisi vaadittu edes kauden parasta. Kauden paras aikani on puolen metrin vastaiseen kelattu 15,58. Mitali Tokiossa olisi vaatinut 15,66:n alituksen. Sijoitukseni oli viides, joka on totta kai pettymys. Neljänneksi kelannut kiinalainen Wang Y. kelasi 15,80.
Satasen harmituksesta oli pakko päästä yli ja kohti 800 metrin kisaa. Lähdin kisaan ehdottomasti haastajan roolista, sillä viime MM-kisoissa en sivumatkallani päässyt edes finaaliin. Lähdin rohkealla vedolla heti erissä tavoittelemaan finaalipaikkaa ja siinä onnistuin. Finaalissa otin alun kovaa ja suuntasin koko porukan kärkeen. Alkuerissä olin kärjessä pitänyt vähän turhan kovaa vauhtia, mutta finaalissa maltoin hidastaa ja säästellä voimia ensimmäisellä kierroksella. Toisella kierroksella oli pakko kiihdyttää, sillä muutkin alkoivat kelata. Kärjessä pysyin 600 metriin saakka, jolloin kolme minua kovempaa pääsivät ohi. Muut sain kuitenkin pidettyä takanani maaliin asti. Heistä kaikilla oli minua kovempi ennätys, joten en kovin pettynyt voi olla neljänteen sijaan. Kyseessä on kuitenkin sivumatka. Ero mitaleihin oli niin iso, ettei tarvitse jossitella, olisinko vain voinut kelata kovempaa tai muuta. Toisaalta missään nimessä tavoittamattomissa mitalit eivät ole myöskään 800 metrin matkalla.
Edelleen Suomeen päästyä 100 metriä harmittaa, mutta 800 metriä hymyilyttää. Myöskään satanen ei ollut romahdus, se ei vain ollut myöskään onnistuminen, kuten viisi vuotta sitten Riossa. Kokonaisuudessaan tämä jätti todella paljon nälkää ja se nälkä on mahdollista tyydyttää kolmen vuoden kuluttua Pariisissa!
– Henkka
Kuvat: Harri Kapustamäki, Paralympiakomitea/KIHU.