Luultavasti kaikilta urheilijoilta kysytään aina, kuinka he harjoittelevat. Näin vammaisurheilijana minulta kysytään usein, miten harjoittelu eroaa vammattomista urheilijoista. Tuohon kysymykseen on aina todella vaikea vastata, sillä käsittääkseni ei ole yhtä tapaa, jolla vammattomat harjoittelevat. Myöskään ei ole yhtä tapaa, jolla vammaisurheilijat harjoittelevat.
Vammaisurheilussa vamma on aina otettava huomioon harjoittelussa. Osalla se vaikuttaa enemmän ja osalla vähemmän. Pyörätuoliurheilussa yleisesti huomioitava iso asia on, että kaikki liike tapahtuu vain käsien kanssa. On tärkeä huomioida, että ylävartalon suhteellisen pienille lihaksille kasaantuu kaikki kuormitus sekä harjoittelusta että arkielämästä. Toisin sanoen esimerkiksi minulla ei ole koskaan treeneissä jalkapäivää. Jokainen päivä on käsipäivä. Vapaapäivänäkin kaikki liikkuminen tapahtuu käsien kanssa, joten palautumisen kanssa täytyy olla tarkkana.
Itse harjoittelu on kuitenkin ainakin minulla jokseenkin samanlaista kuin vammattomilla. Valmentajani Juha Heinänen ei ollut ennen minua koskaan ennen valmentanut vammaisurheilijaa, mutta totesi vain, ettei lihas tiedä, onko se kädessä vai jalassa. Yleisurheiluvalmentajan koulutuksella ja pitkällä kokemuksella on löytynyt kivutta toimivat ratkaisut myös minun kanssani. Taitava valmentaja osaa valmentaa jokaista valmennettavaansa yksilönä joka tapauksessa, on vammaa tai ei. Hyvän valmentajan määritelmään kuuluu myös se, että tietää, mitä tietää, tietää, mitä ei tiedä, ja tietää jonkun, joka tietää.
Harjoitusrytmini/jaksotus menevät samalla tavalla kuin vammattomilla. Harjoituskaudet siis vaihtelevat, mutta kilometrejä tulee kaudesta riippumatta huomattavasti nopeammin ja kevyemmin kuin juosten. Maailman huippujuoksijat pääsevät hetkellisesti hieman kelaajia nopeampaa, mutta kelaten vauhdin ylläpito on todella paljon helpompaa. Tästä yhtenä osoituksena on, että 1500 metrin ennätykseni on 3:22.16 eli lähes neljä sekuntia kovempi kuin yli 20 vuotta vanha miesten juoksun ME-aika 3.26:00. Tämä siitä huolimatta, että päämatkani kelaten on 100 metriä. Kelaajat voivat toisaalta tehdä laajempaa lajikirjoa kuin juoksijat.
Harjoittelussa jokaiselle muodostuu omat parhaat tavat sitä toteuttaa. Tärkeintä on löytää oma itselle sopiva tapa harjoitella ja tehdä sitä optimaalinen määrä.
– Henkka