Henry Manni

Laji: Pyörätuolikelaus
Syntymävuosi: 1992

Kerro hieman itsestäsi:

Olen lohjalainen paralympiamitalisti Henry Manni. Saavuttaessani paralympiapronssia Riosta 2016 se tuntui aivan voitolta. Hetki meni kunnes tajusin, ettei pronssi mikään voitto ole. Nyt kesällä 2020 on seuraava mahdollisuus päästä kirkastamaan mitalin väliä, kun paralympialaiset kisataan Tokiossa.

Kuvaile itseäsi autoilijana ja kerro millaisena näet autoilun tulevaisuudessa:

Olen autoillut siitä saakka, kun 17-vuotiaana sain ajokortin. Yli kymmenen vuoden ajan auto on ollut myös urheilussa heti kelaustuolin jälkeen tärkein työväline, sillä ilman sitä en pystyisi pyörätuolilla ja kelaustuolilla vaihtamaan paikkaa. Auto on monella harjoitusleirillä ja kilpailumatkalla myös ulkomailla välttämätön.

En pysty kuvittelemaan kuinka Suomi voitaisiin pitää elinvoimaisena ja asuttuna ilman autoilua. Voimanlähteet saattavat muuttua ja kaupungeissa yksityisautoilu vähentyä, mutta autoilun loppua en kykene kuvittelemaan, vaikka hyvin paljon kirjoja ja uutisia luenkin. Suomessa on junaraiteita 5 926 km ja erilaisia tieverkkoa 454 000 kilometriä (vayla.fi). Tämä luvut jo kertovat autoilun nykymerkityksestä ja samalla tulevaisuudesta.

Tulevaisuuden tavoitteesi:

Urheilussa ehdoton tavoite on saavuttaa vielä paralympiakulta. Tiedän, ettei urheilu-ura kestä eläkkeeseen saakka, joten toivon voivani tehdä mielenkiintoisia töitä vielä urheilu-uran jälkeenkin. Haluan myös hyvän ja turvallisen perheen ja tehdä muutenkin asioita joista nautin.

Kuva: Veli Rickhard Ojala