Meillä kaikilla kesä on erilainen, vaikka säät olisivat kaikille samat. Kaikille sama on kuitenkin se inhottava hyttysen ininä ja mäkäräisten kipottavat kutinat. Ne ovat jokavuotinen riesa ja siinä siis yksi varma kesän merkki. Nyt on kesäsääkin hehkuttanut hetken parasta antiaan, mutta sekään ei ole hyvä. Siitäkin muistamme narista, kun on niin kuuma ja onhan se toki hankalaa vanhemmille ihmisille ja eläimille. Kaikilla ei ole mahdollisuutta saada huusholliaan viileäksi ja yöunet voivat olla todella katkonaiset.
Maalla asujana on myös puutarhan kastelu hoidettavana. Nyt on yhtenäinen sateeton hetki ollut jo niin pitkään. On pensasta ja puuta, jotka tarvitsevat vettä, jos haluaa niiden sadosta päästä nauttimaan. Satoa olen päässyt maistelemaan kasvihuonekurkun merkeissä kesäkuun puolenvälin tienoilta. Tomaatit sitä vastoin hakevat väriään, joten sitä antia odotellessa. Mansikoiden kastelu ei mennyt sekään hukkaan keväällä, kun ensimmäiset niistäkin on maisteltu. Suurimman osan laitan kuitenkin pakastimeen survottuna. Omilla mansikoilla olen pärjännyt, joten siinä ei olen oston puolelle käännytty. Kesään kuuluu tiettysti myös mansikkakakku. Eipä ne mansikat ole hassumpia jäätelönkään kera.
Miten ammunta on mennyt? No ei ainakaan niin kuin olisi toivonut. Tulokset ovat jääneet toivotusta. Nyt heinäkuun puolenvälin jälkeen lähden Italiaan Gardan rannalle. Rata sijaitsee siinä lähellä, Lonatossa, joka on tuttu kisapaikka entuudestaan. Siellä kisataan asetehtaan järjestämässä kisassa -Perazzi Mondiale. Osallistujamäärä on huikean runsas, lähempänä 650 ja kaiken kirjavana ikäjakaumana.
Reissun jälkeen onkin aika ottaa se omaloma ja suunnata pohjoisen mökille hyttysten syötäväksi. Niitä on kuulemma sinnekin asti riittänyt, että ilo vaan kaikilla.
Siispä nautitaan vielä kesästä sydämen kyllyydestä, vaikka kello on ruvennut käymään kohti talvea. Onneksi kuitenkin päivä lyhenee vain minuutilla muutamalla päivässä.
Leppoisan rauhallisen aurinkoista kesää!
Satu
Kuva: HNRI/ Alina Uotila