Vauhdilla on vuosi lähtenyt käyntiin. Tammikuu oli ja vilahti vaihtuen helmikuuksi. Voi kaiketi jo sanoa, että ensikuun jälkeen onkin jo huhtikuu. Päivät pitenevät minuutti kerrallaan ja tällä hetkellä on valoisaa vielä ilta viiden aikaan. Maalla asujana on kiva lähteä iltakävelykselle, kun on lunta ja kun kuu antaa valoaan kera kirkkaan tähtitaivaan.
Päivän pitenemisen huomasi eritoten, kun palasi kisareissulta tammikuun puolenvälin jälkeen. Reissuun sisältyi ensin harjoittelua Malagassa viitisen päivää. Sää Malagassa ei kovin kummosta ollut ja lämpimälle vaatekerralle oli tarvetta. Malagasta matka jatkui lennolla Marokon Casablancaan. Matka ei sekään ruusuisesti käynnistynyt, sillä vuorokausi ennen kuin piti olla lento Royal Maroc Airlinella he ilmoittivat, että lentoyhtiö ei otakaan aseita kyytiin, vaikka olivat ensin vahvistaneet aseet. Siinä sitten etsimään uutta mahdollisuutta menoon ja se oli pakko sitten siirtää seuraavalle päivälle. Ei kun lentokenttähotelliin ja Malagassa extra yö. Seuraavana päivänä starttasimme Iberian lennolla, jonka kuitenkin operoi Royal Air Marocco, että eri konetyyppi, niin aseetkin pääsivät lennolle. Casablancasta oli sitten järjestäjien kuljetus ja ajallisesti se otti Rabattiin vajaa 2 tuntia ja siihen kyytiin pääsi aseetkin. Aseet kuitenkin piti säilyttää radalla, niitä ei hotellille ollut lupaa viedä.
Marokossa vierailu oli itselleni kolmas kerta. Maa on mielestäni suhteellisen siisti. Ruokapolitiikassa oli kyllä toivomisen varaa. Vaihtoehtoja ravintoloiden suhteen oli niukasti ja sanotaanko, että hotellin sekä radan läheisyydessä olleet ”kultakaaret” eli Mc Donalds oli se pääsääntöinen murkinan ja. Hotellinkaan aamupala ei mitenkään houkutellut, joten pikakaurapuurot ja näkkileipä olivat todellakin mukavaa seuraa. Kotiin palattua osasi arvostaa meidän tummaa leipää ja leikkeleitä ja juustoja. Mutta maassa maan tavalla ja joskus vaan ei meinaa suuhun pantavaa löytyä, silloin on mentävä niukemmalla.
Kisahan Marokossa tietysti oli ja siellä maailmancupin avaus karkelot. Harjoitusten perusteella ei olisi uskonut, mitä itse kisa tuo tullessaan. Meillä on ennen kisaa edellisenä päivänä niin sanotut viralliset harjoitukset, joissa voimme ammuta kolme 25 kiekon sarjaa eri radoilla. Itselläni ne menivät aika tylysti miinukselle, mutta käyttäen kouluajoilta sanontaa, että huono kenraali- hyvä esitys. Peruskisassa lähdin semifinaaleihin sijalta 6 ja siihen myös taival tyssäsi. Nostin kuitenkin yhdellä pykälällä sijoitusta ja sijaluku siis 5. Olen tyytyväinen aloituskisaan ja sain todella tärkeitä rankingpisteitä pussiin. Tästä jatketaan helmikuun puolen välin tietämillä Qatarin Dohaan, jossa on GP-kisa ja myös seuraava maailmancupin kisa maaliskuun alun huudeilla. Qatar sekä Doha on kisapaikkana tuttu ja joskus jotain siellä voittanutkin. Tämä GP-kisa palvelee hyvin tulevaan MC-kisaan valmistavana kisana ja samalla radatkin tulee ammuttua tutuiksi. Jokainen ampumarata on kuitenkin aina erilainen ja lajissamme on tärkeää saada oikea aseenpaikka ja katsekorkeus radan kattoon ja etumaastoon nähden. Hieman monimutkainen asia selvittää lukijalle, mikäli ei ole ennestään lajitietoutta. Tärkeintä kuitenkin on, että kun huutaa kiekkoa mikrofonista ei voi olla muita ajatuksia ja itseni on oltava valmis ja aseen liikkumaan kiekon perään.
Fyysistä kuntoakin olen hieman päässyt hiomaan tuon reissun jälkeen. Luisteluhiihto on mieluisaa tekemistä. Välineet löytyvät myös perinteisen hiihtoon, mutta toistaiseksi luistellen koitettu kuntoa kohentaa. Hiihdossa koitan pitää tasaista vauhtia yllä ja rauhaseltaan edetä, mutta aina siinä vauhti välillä kiihtyy. Pääasia, että itse nautin tekemisestä ja saan hyvän mielen. Toki aina tekemisen mielekkyyteen vaikuttaa myös se, että on oikeanlaiset välineet ja varusteet. Lisänä vielä mukava aurinkoinen keli ja pikkupakkanen, niin mikäs on tehdessä.
Toivotankin kaikille reippaita ulkoiluhetkiä ja nautitaan liikunnan ilosta.
-Satu
Kuvat: Mopsi Veromaa