Toukokuun harjoittelu on ollut hyvin poikkeavaa normaalista. Yleensä tähän aikaan vuodesta olen ulkomailla leirillä. Leirien hyötyinä on lämmin sää ja sitä kautta mahdollisuus tehoharjoitteluun ulkona, valmentajan jatkuva läsnäolo, jopa huoltavissa treeneissä ja urheilukeskuksen tuomat muut edut kuten palautumiskeskukset, valmis ruoka ja rauha keskittyä vain treenaamiseen.
Haasteita kotimaan harjoitteluun on tuonut hyvin rajatut mahdollisuudet päästä harjoittelemaan sisätiloihin. Helsingissä 15 urheilijaa sai korona tilanteen ajaksi mahdollisuuden harjoitella kaksi tuntia arkipäivinä ma-pe klo 11-13.00 välillä Liikuntamyllyssä. Muuten harjoituksia on tehty ulkona tai hyvin desinfioiduilla punttisaleilla. Kesän arvokilpailut on joko siirretty tai peruttu, mutta Suomessa päästään kilpailemaan jo tämän kuun puolella. Tämä on samalla iloinen ja haasteellinen tilanne minulle.
Päätimme kevään etelän leirin peruuntuessa valmentajani Tuomas Sallisen kanssa, että jatkamme kevään perusharjoittelua toukokuun loppuun ja hyppy kunnon ajoittamista loppukesään. Kilpailemaan päästään jo huomattavasti aikaisemmin, joten tehoja on harjoittelussa nyt nostettu ja ensimmäisissä kilpailuissa on tarkoituksena hypätä pitkälle, vaikka sitten vähän lyhyemmällä vauhdilla, jos täyteen vauhtiin ei ole vielä valmiuksia. Kilpaileminen on kuitenkin aina parasta, joten olen hyvin innoissani ja motivoitunut vaikka valmistautuminen ei olisikaan mennyt aivan suunnitelmien mukaan.
Harjoittelu on ollut kaikista häiriötekijöistä huolimatta erittäin laadukasta ja isoja harppauksia on tehty niin loikissa kuin punttisalillakin. Tehojen nostaminen tuntuu aina aluksi nihkeältä, kun kroppa on tottunut hitaampiin liikkeisiin ja pidempiin sarjoihin mutta kun hetken jaksaa painia haasteiden kanssa muuttuu tekeminen halutunlaiseksi. Tasoa on nyt selkeästi nostettu monella osa-alueella ja odotan innolla, että pääsen kokeilemaan kuinka se siirtyy kolmiloikka tulokseen.
Iloisin kevät terveisin,
Kristiina Mäkelä
Kuva: Rami Nummelin