Usein minulta kysytään, voinko todella ajaa autoa, vaikka istun pyörätuolissa. Vastaus on kyllä, voin. Monet, joilla on minun vammani tai todella paljon vaikeampikin vamma, voivat ajaa autoa. Edes neliraajahalvaus ei välttämättä estä autolla ajoa.
Autolla ajamiseen, kuten lähes kaikkeen, on tehty valtava määrä apuvälineitä. Osa vammaisista voi ajaa autoa aivan kuten kuka tahansa. Heillä vamma ei siis vaikuta ajamiseen mitenkään. Osa, kuten minä, voi ajaa jaloilla automaattivaihteista autoa, mutta jo ajokortti estää manuaalivaihteisella ajamisen. Osa taas tarvitsee käsihallintalaitteet. Perinteinen käsihallintalaite on ratin vieressä oleva vaihdekepin näköinen sauva, jota eteenpäin työntämällä jarru painuu alas ja kepistä taaksepäin vetämällä kaasu painuu alas, jolloin auto kiihtyy.
Vammani takia sain kortin itse asiassa vuotta kavereitani aiemmin. Olen siis nyt jo yli kymmenen vuotta ajanut autoa ja koko sen ajan ollut siitä todella riippuvainen. Pyörätuoli ja julkinen liikenne eivät aina ole kovin otollinen yhdistelmä Suomessa. Etenkin kesällä Helsingissä voi ehkä pärjätä julkisilla, mutta olen asunut koko ikäni Lohjalla enkä ole vielä matalalattiabussia nähnyt täälläpäin – metrosta puhumattakaan. Edes Helsingin keskustassa asuessa en pärjäisi ilman autoa, sillä joudun itseni ja pyörätuolini lisäksi kuljettamaan kisatuolia ja muita varusteita.
Lomamatkoilla isoissa kaupungeissa olen yllättävän hyvin pärjännyt käyttäen julkista liikennettä ja kelaten. Leireillä ja kisoissa täytyy olla kuitenkin mukana myös kilpailutuoli, rengaslaukku ja pääsääntöisesti myös iso matkalaukku. Teneriffalla pääsee lentokentältä taksilla Playa de las Américasiin, jossa hotelli, kuntosali, treenikenttä ja muu tarpeellinen ovat kaikki riittävän lähellä toisiaan, että kelaten pääsee liikkumaan. Aika usein joudun silti ottamaan vuokra-auton, jotta pääsen leireillä ja kisoissa liikkumaan paikasta toiseen. Esimerkiksi Sveitsissä on usein kisoja Sveitsin eri laidoilla, jolloin auto on välttämätön. Myös Espanjassa mantereen puolella leireillessä on auto usein toimivin tapa liikkua.
Ulkomailla ajamiseen tottuu melko nopeasti ja usein se vaatii vain rohkeutta. Itse sain rohkeutta aika paljon, kun ensimmäistä kertaa vuokrasin auton Briteistä, kun olin siellä teettämässä itselleni uutta kelaustuolia. Aikaa totutella ”väärän” puoleiseen liikenteeseen ei hirveästi ollut, sillä oli vain lähdettävä ajamaan Lontoosta Gatwickin lentoasemalta kohti pohjoista. Yllättävän nopeasti aivot saa kääntymään ympäri ja tuntuu, että uuteen on jopa helpompi tottua kuin sopeutua taas vanhaan tuttuun Suomeen palatessa. Viimeksi viime kesänä kävin Briteissä kisaamassa ja pystyin jo todella nauttimaan kisaamisen lisäksi ajamisesta.
Jos mietin omalla kohdallani vammaisuutta ja autoilua, niin olen vain montaa vammatonta riippuvaisempi autosta, ja autoilu mahdollistaa minulle osallistumisen yhteiskuntaan. Pyörätuoli on minulle tärkein apuapuväline, mutta oma auto tulee ehdottomasti jo toisena. Ilman sitä en voisi olla tasavertaisesti osa yhteiskuntaa.
– Henry
Kuva: Sini Paukkeri