Tämän kesän Euroopan mestaruuskilpailut järjestettiin Puolan Bydgoszczissa. Paralympiavuonna on yleensäkin hieman heikommin kisaajia EM-kilpailuissa ja tänä vuonna myös korona vaikutti. Onnekseni kuitenkin hallitseva Euroopan mestari ja sadalla metrillä kovin haastajani Euroopasta Hollannin Stefan Rusch oli mukana.
Matkustimme Puolaan lentäen Varsovaan ja sieltä bussilla noin neljä tuntia Bydgoszcziin. Perillä ilmat olivat hieman vaihtelevia, mutta pääsääntöisesti ihan hyviä. Ennen kisojen alkua on aina mahdollisuus päästä tekemään lähtöjä viralliselle stadionille virallisten lähettäjien lähettäessä. Minulla oli tuosta starttitreenistä kisapäivään kuusi päivää, joten pystyin ottamaan startteja kunnolla. Fiilis oli heti alussa hyvä, ja Stefan vielä ilmestyi ottamaan startteja kanssani. Pääsääntöisesti Stefan oli aivan alussa nopeampi, mutta pääsin kuitenkin joka vedolla ohi ja itseluottamus kisaan lähtiessä oli korkealla.
Ennen kilpailua olemme aina call roomissa, johon kokoonnutaan ennen stadionille menoa. Matkalla call room -teltasta stadionille alkoi kuulumaan kova suhina ja hetkeä myöhemmin toinen takarengas oli aivan täysin tyhjä. Pohdin, mitä ihmettä voin tehdä, ja vaihtoehdot olivat aika selvät: luovuttaa tai yrittää kelata. Kelaustuolissa on hiilikuituiset vanteet, joiden päälle tuubirenkaat on liimattu. Ajattelin, että kyllä liima pitää satasen ajan puhjenneen kumin paikallaan ja uskallan kokeilla, mitä tapahtuu. Lähdössä tyhjä rengas ei juurikaan hidasta, mutta vauhdin kasvaessa se vaikuttaa yhä enemmän. Päättelin siis, että nyt ei ole varaa antaa Stefanille lainkaan etumatkaa alussa. Pyssy pamahti ja sainkin todella hyvän lähdön! Huomasin olevani Stefanin edellä heti alusta alkaen ja keskityin vain siihen, että myös kiihdytys onnistuisi hyvin. Se onnistui, ja vaikka huippunopeus jäi 30,3 km/h -lukemaan, voitin Euroopan mestaruuden!
Itseluottamukselle tuo teki todella hyvää ja loi uskoa siihen, että yllättävistäkin tilanteista voi selvitä. Sveitsin kisojen perusteella olin tosin huomattavasti Stefanin edellä, mikä totta kai mahdollisti tämän ja osoitti, kuinka hyvä Euroopan tasolla olen. EM-kisojen ajalla ei luultavasti pääsisi edes paralympiafinaaliin, mutta Sveitsissä kelaamillani ajoilla pystyn taistelemaan mitaleista myös Tokiossa. Totta kai Sveitsinkin aikoja pyrin parantamaan ja mahdollisuuksia siihen on pitkin kesää Suomessa. Kotimaan kilpailukalenterissa on useampi Motonet GP, lajikarnevaalit sekä SM-kisat.
Uutisia Japanista seurataan samalla ja toivotaan, että paralympialaiset siellä pystytään suunnitellusti järjestämään.
Henkka