Pyörätuolikelaus on kesälaji, ja kesäisin saamme eniten näkyvyyttä. Suurin työ tehdään silti talvisin. Olen aiemmin kirjoittanut tässä blogissa kelaajan harjoittelusta, mutta siinä peilasin etupäässä vammaisurheilijan harjoittelua vammattoman urheilijan harjoitteluun.
Aluksi täytyy sanoa, että talviharjoittelun toteutukseen on monia tapoja, esimerkiksi Leo-Pekka Tähti on viettänyt jo pitkään talvet Espanjassa. Itse olen viihtynyt suurelta osin täällä Suomessa harjoitusleirejä ja yhtä 2,5 kk:n pidempää Teneriffalla vietettyä jaksoa lukuun ottamatta. Suurelta osin lajiharjoittelu on tapahtunut viimeiset kahdeksan vuotta Esport Arenalla Espoossa. Hallilta löytyy myös kuntosali, joka osaltaan myös kuuluu talviharjoitteluun. Nuorempana urheilijana treenasin paljonkin salilla, mutta sen painotus on kelausvuosien mittaan vähentynyt huomattavasti. Kelaamaan kuitenkin opitaan ja kelaajana kehitytään kelaamalla. Voimaa ja oheisharjoittelua muutoin pyrin tekemään mahdollisimman lajinomaisesti.
Tärkeässä roolissa on myös kotona harjoittelu. Olen kehittänyt kodin harjoitusolosuhteita määrätietoisesti jo usean vuoden ajan. Vuonna 2013 tilasin kelaustuolin, joka osoittautui jokseenkin käyttökelvottomaksi radalla, mutta se sai uuden elämän kelausrullien päällä, vaikkakin katkaistuna versiona. Kelausrullissa on myös kuvassa näkyvä huipputekninen vastuksensäätömekanismi 🙂 Yksinkertaisuudessaan se toimii oikein hyvin ja luotettavasti. Rullien päällä kelatessa pystyy kuvaamaan tarkasti vierestä, ja valmentaja voi katsoa joka suunnasta kelausta. Vuonna 2019 kelasimme tosin liiankin paljon rullien päällä, mikä kostautui kevään ja kesän tullessa epävarmuutena kisoissa. Radalla ja rullien päällä kelaaminen on kuitenkin eri asia. Etenkään lähtöä ei pysty tekemään rullien päällä yhtään samalla tavalla kuin radalla. Rullat ovat kuitenkin hyvä lisä harjoitteluun, kunhan pääpaino pysyy radalla.
Rullien lisäksi minulla on käsikuntopyörä, joka näkyy kuvassa kauempana. Siihen pääsee helposti pyörätuolilla ja pystyy tekemään kestävyystreeniä, joka kehittää kelausta mutta säästää niveliä ja paikkoja muutoin. On myös itselle mukavaa vaihtelua tuolin rungon sijasta katsella vaikka YouTubesta videoita käsipyörän näytöltä. Minulta löytyy myös jumppamattoja, Bosu-pallo, käsipainoja ym. perinteisempiä harjoitusvälineitä omasta kodista. Olen onneksi pystynyt välttämään altistumiset koronavirukselle, mutta jos syystä tai toisesta en pääsisi harjoittelemaan kodin ulkopuolelle, ei sekään lyhyellä aikavälillä olisi mikään ongelma. Viimeisimpänä hankintana ostin taljalaitteen, josta saa kumpaankin käteen oman vaijerin ja korkeutta voi säätää lattianrajasta katonrajaan.
Talvisin tehdään paljon määrää ja voidaan samalla kehitellä uusia välineitä ja kokeilla erilaisia asioita. Kontrasti kesään, jolloin yritetään ulosmitata tulos, on suuri. Tämä vaihtelu on oikeastaan se urheilun suola. Kumpaakaan ei loputtomasti jaksaisi tehdä ilman vaihtelua.
– Henkka